Metafora on retorinen laite, jota käytetään vertaamaan kahta erilaista esinettä tai ideaa implikaatiossa, joka luo vastaavuuden näiden kahden välillä. Metaforoja on monenlaisia. Niitä käytetään sekä klassisissa retoriikkarakenteissa että jokapäiväisessä arkikielessä. Vertailun aste määrää, minkä tyyppinen metafora se on. Vaikka on olemassa yli tusina erilaista metaforatyyppiä, niitä on viisi: allegoriset, absoluuttiset, sekoitetut, laajennetut ja kuolleet.
Allegoria on metafora, joka käyttää laajennettua tarinaa, joka havainnollistaa kahden asian vertailua käyttämällä symboleja pikemminkin kuin selkeitä sanoja. Kirjallisuuden vertauskuvassa esitetään usein tietyn tarinan avoimia elementtejä sekä hienovaraisia, vivahteikkaita kommentteja muista tapahtumista, joiden kanssa tekijä haluaa osoittaa vastaavuuden. Esimerkiksi romaanin Leijona, Noita ja Vaatekaappi elementtiä pidetään vertauskuvana Kristuksen ylösnousemuksesta.
Absoluuttista metaforia muihin tyyppeihin verrattuna ei voi hämärtää tai vähentää millään tavalla. Absoluuttinen metafora esittää yksinkertaisen vastaavuuden, kuten valo tiedon puolesta tai lumi, joka osoittaa puhtauden. Absoluuttiset metaforit voivat olla symbolisia tai kirjaimellisia, ja ne eroavat muista metaforityypeistä siinä mielessä, että niitä ei voida korvata muilla metaforisilla rakenteilla.
Sekametafora on yksi yleisimmistä metaforityypeistä, mutta niitä voi olla vaikea ymmärtää. Sekametafora on kahden keskenään ristiriitaisen elementin sekoitus, jotka ovat tyypiltään täysin epäjohdonmukaisia, mutta vertailun symbolinen merkitys välitetään edelleen. Joskus sekoitettua metaforia voidaan käyttää tarkoituksella vaikutuksen aikaansaamiseksi. Esimerkiksi “ei ole paikkaa kuin koti valikoimasta” yhdistää kaksi tunnettua ilmaisua.
Laajennettu metafora esittää monimutkaisen vertailun useisiin kohteisiin. Se vertaa ensisijaista kohdetta symboliseen kohteeseen ja vertaa sitten ensisijaiseen liitettyjä toissijaisia objekteja muihin symbolisen objektin elementteihin. Esimerkiksi Shakespearen kuuluisa ”Koko maailma on lava, ja miehet ja naiset vain pelaajia” on laajennettu metafora, jossa ”maailma” ja ”lava” toimivat ensisijaisina kohteina, kun taas ”me” ja ”pelaajat” edustaa toissijaisia esineitä.
Kuollut metafora tarjoaa vertailun, joka ei ole muodoltaan symbolinen, vaan fyysiseen liikkeeseen. Kuollut metafora on yksinkertaisesti vertailu, joka jää huomaamatta, koska metafora perustuu vertailuun, josta on tullut osa kieltä. Usein siihen liittyy idiomin käyttö. Esimerkiksi lause “komitea pitää kokouksen” on kuollut metafora sanan pito suhteen. Valiokunta ei voi fyysisesti käsittää kokousta, mutta tätä sanaa käytetään rinnastamaan fyysinen toiminta käsitteelliseen.