Syömishäiriöiden psykoterapia sisältää yleensä tekniikoita, jotka opettavat potilaan tunnistamaan ja muuttamaan vääristyneitä ajatuksia. Jotkut terapeutit käyttävät kognitiivista käyttäytymisterapiaa muuttaakseen käsityksiään ja parantaakseen itsetuntoaan. Toiset käyttävät psykoanalyyttistä terapiaa, joka keskittyy tunteisiin ja potilaan suhteen tutkimiseen ruoan kanssa. Psykodynaamisen teorian avulla potilas voi kohdistaa vihansa terapeuttiin kannustaakseen itsevarmuuteen. Hypnoosi, visualisointi ja rentoutumistekniikat ovat vaihtoehtoisia psykoterapian muotoja syömishäiriöille.
Kognitiivista käyttäytymisterapiaa pidetään yleensä tehokkaimpana ja yleisimpänä psykoterapian muotona syömishäiriöissä, kuten bulimia, anoreksia nervosa ja ahmiminen. Tässä menetelmässä terapeutti auttaa potilasta tunnistamaan epärealistiset ajatukset, jotka johtavat tuhoavaan käyttäytymiseen. Potilas saattaa ymmärtää, että hän korostaa liikaa halua olla täydellinen ja että itsetunto perustuu yksinomaan painoon. Yleensä terapeutti opettaa potilasta tunnustamaan muut vahvuudet ja muuttamaan ajatuksia, jotka keskittyvät puutteisiin.
Syömishäiriöiden psykodynaamisen hoidon aikana terapeutit antavat potilaan ilmaista vihaa, joka liittyy tuskallisiin ihmissuhteisiin. Tämä teoria perustuu uskomukseen, että syömishäiriöt liittyvät ratkaisemattomiin konflikteihin muiden kanssa, ja kun nämä konfliktit on käsitelty, voidaan löytää terveempiä selviytymistaitoja. Itsevarmuuskoulutus on yleensä osa tämän tyyppistä syömishäiriöiden psykoterapiaa.
Emotionaalinen kipu on perusta syömishäiriöiden psykoterapian psykoanalyyttiselle terapeuttiselle muodolle. Potilas voi saada käsityksen sairauden emotionaalisista syistä ja siitä, miten ihmissuhteet ja ruoka vaikuttavat syömishäiriöihin. Tämä hoito voidaan tehdä yksin tai ryhmissä.
Syömishäiriöillä on kolme perusmuotoa. Anoreksiasta kärsivät ihmiset eivät yleensä syö syödäkseen laihduttaakseen, vaikka he olisivatkin erittäin laihoja. Bulimikot voivat syödä suuria määriä ruokaa, mutta sitten oksentaa, käyttää laksatiivia tai äärimmäistä liikuntaa päästä eroon kulutetuista kaloreista. Ahmimissyöjät voivat käyttäytyä samalla tavalla kuin bulimiat syömällä liikaa ruokaa, mutta he puhdistavat harvoin.
Syömishäiriöt voivat johtua täydellisyyden kulttuurista, jota vahvistetaan mainonnalla. Potilaat, joilla on häiriö, saattavat yrittää saavuttaa epärealistisen ihanteen ja joutua kiertoon, joka vaikuttaa vakavasti heidän terveyteensä. He voivat tulla riippuvaisiksi epänormaaleista ruokailutottumuksista, jotka johtuvat epäterveellisestä käsityksestä kehostaan, ja pyrkiä tulemaan hyväksytyiksi tai toivottaviksi. Jotkut ihmiset, joilla on syömishäiriö, näkevät itsensä rumaksi ja lihavaksi, vaikka paino olisi vaarallisen pieni.
Syömishäiriöiden psykoterapia voi sisältää perhe- tai ryhmäterapiaistuntoja, joita johtaa alan ammattilainen. Perheterapia voi puuttua ongelmiin, jotka vaikuttavat ongelmaan. Yksi tämän hoidon tavoite on yhdistää perhe, jotta se voi tukea ja ymmärtää epäterveellisten ruokailutottumusten keskeiset syyt.