Talouskehitysstrategian luokkiin kuuluvat rahastrategia, finanssipoliittinen strategia sekä kauppa- tai kaupallinen strategia. Kutakin strategiaa käytetään yleensä tiettyjen taloudellisten ongelmien tai oireiden ryhmään, mutta jotkut strategiat kuuluvat useampaan kuin yhteen luokkaan. Yleensä hallitus käyttää erilaisia talouskehitysstrategioita puuttuakseen epätoivottuihin taloudellisiin olosuhteisiin, kuten epäluotettavaan talouteen tai liialliseen hintainflaatioon. Kasvavat yritykset voivat käyttää joitain näistä samoista strategioista yrityksen taloudellisen kehityksen ongelmien ratkaisemiseksi. Nämä strategiat voidaan toteuttaa maan sisällä kyseisen hallituksen kanssa tai ulkomailla, jotka tarvitsevat apua talouden sopeutumiseen.
Rahan virtauksen hallinta voi vaikuttaa talouteen. Talouskehityksen rahastrategia käyttää rahapolitiikkaa korjaamaan viallisen järjestelmän. Tässä strategiassa käytettyjä tekniikoita ovat velkakorkojen, valuuttakurssien ja kullan hinnan säätäminen.
Esimerkki tämän tyyppisestä strategiasta voi sisältää lainakorkojen muuttamisen inflaatioasteeseen vaikuttamiseksi. Valuuttavalvonnan luominen kehitysmaassa on myös rahapolitiikan talouskehitysstrategian politiikka. Kehitysmaata avustava hallitus saattaa myös sijoittaa rahaa maan talousjärjestelmään saadakseen sen toimimaan suhteellisen itsenäisesti.
Julkisen talouden kehittämisstrategia käyttää valtion varojen uudelleenjakoa vaikuttamaan myönteisesti kehittyvään tai vaikeuksissa olevaan talouteen. Tämän tyyppisen strategian muutokset voivat vaikuttaa ihmisten ja yritysten maksamiin verotustasoihin sekä valtion välineiden ja ohjelmien rahoitukseen ja olemassaoloon. Esimerkki tällaisesta talouskehitysstrategiasta voi olla sotilasmenojen vähentäminen, jotta vapautetaan riittävästi resursseja koulutusjärjestelmän rahoittamiseksi paremmin, tai verojen mukauttaminen tuloerojen kaventamiseksi. Toinen esimerkki voi olla verojen alipalojen käyttäminen.
Kaupan tai kaupallisen kehityksen strategiat muuttavat tapaa, jolla maa suhtautuu muihin maihin pääasiassa taloudellisessa mielessä. Tähän voi kuulua taloudellisen avun tarpeessa oleville maille annettavan avun lisääminen tai vähentäminen tai politiikan, kustannusten ja kansainvälistä kauppaa koskevien sääntöjen muuttaminen. Tämän tyyppisessä talouskehitysstrategiassa käytettyjä tekniikoita ovat tuontimäärien rajoittaminen tai tariffien asettaminen tiettyjen tuotteiden tuontihintojen nostamiseksi ja tukien soveltaminen haluttujen tuotteiden kaupan edistämiseksi. Äärimmäiseen kauppastrategiaan voi kuulua saarto, joka on politiikka, joka olennaisesti katkaisee kaupan tietyn maan tai valtion yksikön kanssa.