Yhdysvalloissa liittovaltion ja osavaltion lait velvoittavat tietyt työnantajat korvaamaan työntekijöidensä työvahingot työntekijöiden korvausvakuutuksella. Tällaiset vakuutukset kattavat sairauskulut ja menetetyt palkat, jos työntekijä loukkaantuu työssä. Kun vakuutusyhtiöt arvioivat työntekijöiden korvausmaksuja, ne käyttävät joko kansallisen korvausvakuutusneuvoston (NCCI) tai niiden osavaltion luokitusjärjestelmän vahvistamia luokituskoodeja. Työnantajien on käytettävä tilastollisia koodeja ilmoittaessaan työntekijöiden korvausvaatimuksista vammoista. Työnluokituskoodit ja raportointitilastokoodit ovat kaksi ensisijaista työntekijän korvauskoodin tyyppiä.
Yleisimmät työntekijöiden korvauskoodit ovat luokituskoodit. Näillä koodeilla pyritään tarjoamaan järjestelmällinen menetelmä vastaavien työvoiman tehtävien ja riskien ryhmittelyyn sopivien vakuutusmaksujen määrittämiseksi. Esimerkiksi työtehtävissä mukana olevien henkilöiden loukkaantumisriski verrattuna tavanomaiseen toimistotyöhön on huomattavasti pienempi kuin raskaiden laitteiden käyttöön liittyvät työtehtävät. Sellaisenaan NCCI- ja osavaltion luokitusjärjestelmät, kuten työtehtävät tai työympäristöt, ryhmitellään noin 700 tai useampaan samankaltaisen työnkuvauksen, ympäristön ja riskitekijän luokkaan.
Kun käytetään NCCI Scopes Manualia, joka on työntekijöiden korvauskoodien alan standardi, jokainen työnkuvausten luokitus käyttää nelinumeroista numeerista koodia tiettyjen tehtävien ja työolojen tunnistamiseen. Esimerkkinä työntekijöiden korvauskoodit sähköasentajalle ja sähkölaitteiden asentajille ovat vastaavasti 3179 ja 9516. Työpaikoissa, joihin liittyy betonirumpujen ja -siltojen rakentamista, on luokituskoodi 5222. Vakuutusasiamiehet, NCCI -virkamiehet tai vakuutusyhtiön vakuutuksenantajat ja tilintarkastajat antavat tietyille tehtäville koodit, kun yritys tai organisaatio hakee ensin työntekijöiden korvausvakuutusta. Työntekijöiden comp -luokan koodeja käytetään sitten määrittämään vakuutusmaksut ennakoitavan riskin perusteella.
Työntekijöiden korvauskoodien toisella puolella ovat raportointitarkoituksiin käytettävät tilastolliset koodit. Nämä koodit, joita kutsutaan myös työntekijöiden korvausvaatimusten koodeiksi tai työntekijöiden korvausvahinkokoodeiksi, antavat tarkkoja tietoja etuushakemusta jätettäessä. Kun työntekijä loukkaantuu, työnantajan on toimitettava asiakirjat työntekijöidensä korvausvakuutuksen tarjoajalle maksua varten. Tällaiset asiakirjat sisältävät, mitkä kehon alueet loukkaantuivat, missä vahinko tapahtui, ja muita asiaankuuluvia tietoja. Raportointiprosessin yksinkertaistamiseksi ja työturvallisuustilastojen asianmukaisen tiedonkeruun varmistamiseksi käytetään yhtenäistä koodausjärjestelmää.
Aivan kuten työluokituskoodit tarjoavat yhdenmukaisuuden työntekijöiden korvausvakuutusmaksujen määrittämisessä, tilastolliset raportointikoodit antavat NCCI: lle ja valtion neuvoa -antaville organisaatioille mahdollisuuden koota yhteen vammatiedot. Tietojen kerääminen työtapaturmatilastoista korostaa, kun tietyt alat vaativat lisäsäännöksiä turvallisuuskäytännöistä tai kun lisäkoulutus työpaikan vaaroista saattaa osoittautua hyödylliseksi. Samoin vakuutusyhtiöt voivat toimia korvausvaatimusten suhteen nopeammin käyttämällä lyhyitä koodeja eikä kirjallisia kuvauksia, jotka voivat usein olla subjektiivisia.