Proosan kirjoittamiseen kuuluu muutakin kuin vain tapahtumien tallentaminen niiden tapahtuessa tai suoran tarinan kertominen. Joskus tyylillisiä proosatekniikoita käytetään lisäämään tarinan syvyyttä ja luonnetta. Ehkä kaksi yleisintä tekniikkaa ovat vertauksen ja vertauskuvan käyttö, vaikka muita tekniikoita on olemassa. Motiivit ovat näkyvästi esillä fiktioissa ja tietokirjoissa, samoin kuin ironian käyttö. Fiktiolla on taipumus noudattaa juonirakennetta, joka auttaa ohjaamaan tarinaa loogisella tavalla, vaikka tekniikoita, kuten kehystarinoita ja takautumia, voidaan käyttää juonirakenteen muuttamiseen.
Samankaltaiset ovat vertailuja toisiinsa liittyvien ideoiden, ihmisten tai esineiden välillä. Vertailu sisältää sanat “kuten” tai “kuten” kiinnittääkseen huomion vertailuun. Tämä on yksi yleisimmin käytetyistä tyyliproosatekniikoista, koska se on looginen, helppo tunnistaa ja usein vapauttaa kirjoittajan: hän voi käyttää kuviokieliä ilman, että hänen tarvitsee salata tekniikan merkitystä tai peittää sitä. Samankaltainen voi lukea jotain tällaista:
“Kuorma -auto tuli tynnyriä pitkin kadulla kuin pikapallo suuntasi siepparin käsineeseen.”
Metaforien käyttö on myös yksi yleisimmistä tyylillisistä proosatekniikoista, ja se on samanlainen kuin vertaus, koska siinä verrataan kahta eri ihmistä, paikkaa, asiaa, ideaa, toimintaa jne. Metaforit eivät kuitenkaan käytä niissä sanoja “kuten” tai “kuten”, ja ne voivat olla hieman vaikeampia havaita. Esimerkki metaforasta voi lukea jotain tällaista:
“Billin asunto oli aavemainen.”
Vertailu tehdään asunnon ja luolan välillä, mutta se on tehty hienovaraisemmin kuin vertaus olisi rakentanut sen.
Motiivit ovat toistuvia teemoja koko tarinassa tai tekstissä. Tämä on yksi vaikeimmista tyylillisistä proosatekniikoista tunnistaa, koska lukijan on oltava riittävän taitava ottamaan vastaan toistuvan teeman tai tapahtuman. Tarinan hahmolla voi esimerkiksi olla tapana koskettaa nenäänsä joka kerta kun valehtelee. Tätä pidetään motiivina, joka viittaa tarinan toistamiseen. Taitava lukija alkaa ymmärtää hahmon valehtelevan, koska hän on koskettanut nenäänsä.
Ironiaa ilmenee, kun lukija odottaa yhtä tilannetta tai tapahtumaa, mutta toinen tapahtuu. Ironiaa on kolme yleistä tyyppiä: sanallinen, tilanteellinen ja dramaattinen. Näiden tekniikoiden käyttäminen hyvin voi olla hankalaa, ja ironinen tilanne saattaa ilmaantua vasta tarinan lopussa, mikä tekee siitä poikkeuksellisen vaikean ironian havaita, kunnes tarina on valmis.