Elintarviketutkimuksia voidaan luonnehtia monella eri tavalla. Yksi tapa on niiden tarkoitus. Elintarviketutkimuksia voidaan suorittaa tarkoituksena kehittää uusia elintarvikkeita, testata markkinoita, luoda uusi resepti tai paljastaa ravitsemukselliset vaikutukset. Elintarviketutkimuksia tehdään myös tieteellisinä hankkeina tai tieteellisinä hankkeina oppiakseen ruoasta ja tutkiakseen erilaisia elintarviketieteen näkökohtia.
Elintarvikevalmistajat tekevät elintarvikkeille tuotekokeita varmistaakseen, että tietyt ravintoarvot täyttyvät, tai testatakseen niiden myyntikelpoisuutta. Valmistaja voi esimerkiksi kokeilla luomalla vähärasvaisen version nykyisestä tarjoamastaan elintarvikkeesta tai vähäsuolaista versiota, versiota, jossa on vehnäjauhoja valkoisen jauhon sijasta tai luomua. Kussakin tapauksessa valmistajan on määritettävä, kuinka onnistunut korvaaminen on ollut ravitsemuksen ja maun kannalta.
Vaihtoehtoisesti elintarvikevalmistaja voi haluta kokeilla täysin uutta tuotetta, kuten olemassa olevan tuotteen uutta makua, varmistaakseen, että se on houkutteleva. Tämä voi sisältää yksityiskohtaisia sokkotestejä kilpailijoita tai useita mahdollisia tuotteen versioita vastaan sekä yrityksen sisällä että kuluttajien kanssa. Testeihin voi kuulua paitsi syömiskokemus, kuten maku, rakenne ja haju, myös nimi ja pakkaus.
Yksittäisten kokkien reseptitestaus on eräänlainen elintarviketieteellinen kokeilu, johon osallistuvat erilaiset ruoanvalmistusmenetelmät, ruoanlaitto eri lämpötiloissa ja eri ajanjaksoissa, eri määrien eri ainesosien kokeileminen ja/tai ainesosien sisällyttäminen eri järjestyksiin. Tämän tyyppiset reseptitestaukset tekevät ravintolakokit, jotka luovat uusia tarjoiltavia ruokia, ja keittokirjojen kirjoittajat valmistavat alkuperäisen reseptin. Jokapäiväiset kotikokit päivittäisessä keittiössään tekevät elintarviketieteellisiä kokeita, kun he kokeilevat uutta lähestymistapaa, ainesosaa tai vaihtelua ruoanlaitossaan ja näkevät, miten heidän perheensä reagoivat.
Elintarviketutkimukset tutkimuksen palveluksessa voivat olla monenlaisia. Esimerkiksi vuoden 2009 alussa New York Timesin toimittaja Harold McGee esitti kysymyksen “Kuinka paljon vettä pasta todella tarvitsee?” – vastaten samannimisessä artikkelissa omaan kysymykseensä pastan keittämisen “vihreyttämisestä” käyttämällä vähemmän vettä ja vähemmän energiaa. Elintarvikevalmistajat, riippumattomat tutkijat ja Yhdysvaltain FDA (Food and Drug Administration). Koulutieteelliset hankkeet ja tiedemessut tarjoavat toisenlaisen ympäristön tämän tyyppisille elintarviketutkimuksille.