Fagotti on kaksiruokoinen puupuhallinsoitin, joka lähettää erottuvan sävyn ja soittaa normaalisti basso- tai tenorirekisterissä. Fagotin ääni, jota on usein verrattu ihmisen baritonilaulajaan, soveltuu valitettaviin, ilmeikkäisiin jaksoihin ja toisinaan huumoria sisältäviin kohtiin. Fagotit ovat esiintyneet orkesterimusiikissa barokin ja klassisen ajan fagotikonsepteista lähtien, ja ne ovat myös osa puhallinyhtyeitä ja kvintettejä. Fagotti ei ole esiintynyt paljon populaarimusiikissa eikä ole läheisesti yhteydessä jazziin, vaikka jotkut jazzmuusikot ovat omistautuneet instrumentille
Nykyaikaisessa orkesterissa on usein kaksi fagottia, vaikka jotkut musiikkiteokset vaativat suuremman määrän. Orkesterissa voi myös olla kontrabasso, instrumentti, joka muistuttaa fagottia, mutta on suurempi ja soittaa oktaavia alempana. Fagotit ovat mukana myös puhallinsoittokunnissa ja puhallinkvinteteissä, joihin voi kuulua myös huilu, oboe, klarinetti ja sarvi. Fagottimusiikin uudempi kehitys on fagotti -kvartetti, joka voi käyttää laajaa fagotin valikoimaa ja yhdistää sen soittimen erilaisiin tonaalisiin tunnelmiin tuottaakseen ainutlaatuisia musiikkiesityksiä.
Fagotti oli jo osa orkesteria barokin aikana, ja suuren osan fagotimusiikista kirjoitti Antonio Vivaldi. Georg Philipp Telemann kirjoitti fagotille teoksia sekä soittimena että osana kokonaisuutta. Myöhemmin fagotin musiikin ovat kirjoittaneet Johann Christian Bach ja Wolfgang Amadeus Mozart. Fagotti esiintyi myös sooloinstrumenttina orkesteriteoksissa; Esimerkiksi Mozartin tunnetun Jupiter -sinfonian ensimmäisessä osassa on soolofagotteja. Richard Straussin Duet Concertino käyttää fagottia ja klarinettia, joka soittaa merkkijonon säestyksellä.
20 -luvulla tuotettiin erilaisia fagotteja, mukaan lukien hyvin eri tyylisiä teoksia, kuten Edward Elgarin romanssi fagotille ja orkesterille, Sergei Prokofjevin humoristinen Scherzo neljälle fagotille ja konsertto trumpetille, fagotille ja orkesterille Kirjailija: Paul Hindemith Fagotti on esiintynyt myös tunnetuissa soolokappaleissa muissa orkesteriteoksissa, kuten Paul Dukasin viisasten oppipoika, Edvard Greigin ja Peter and the Wolf Prokofjevin Ince of the King Kingissa. 21. vuosisadalla soittimen aivan erilainen käyttö löytyy englantilaisen säveltäjän Graham Waterhousen fagotti -kvartetille teoksesta; Bright Angel käyttää fagottia kuvaamaan luonnon raaka- ja voimakkaita ominaisuuksia.