Kansalliset ja alueelliset hallitukset toteuttavat usein erilaisia politiikkoja vaikuttaakseen talouden suuntaan. Finanssipolitiikan lyhyen aikavälin tavoitteet voivat vaihdella, mutta kaikki finanssipolitiikka perustuu hallituksen yrityksiin hallita taloudellista toimintaa. Jotkut sekoittavat finanssipolitiikan rahapolitiikkaan. Finanssipolitiikka liittyy yleensä julkisiin menoihin, lainoihin ja verojen määrittämiseen, kun taas rahapolitiikka valvoo korkoja ja kansallista rahan tarjontaa.
Finanssipolitiikan perimmäisiä tavoitteita ovat työttömyyden vähentäminen ja talouskasvun edistäminen. Rahapolitiikka voi myös vaikuttaa kasvuun ja työttömyyteen, mutta finanssipolitiikka on poliittinen päätös, joka liittyy valtion budjettiin ja siihen, miten julkisia varoja käytetään talouden muotoiluun. Aluehallinnon finanssipolitiikan tavoitteisiin voi kuulua köyhyysrajan alapuolella elävien perheiden määrän vähentäminen. Hallitus voi päättää lievittää köyhyyttä nostamalla veroja rahoittaakseen ilmaisia terveydenhuolto -ohjelmia, asuntohankkeita ja erilaisia muita etuusohjelmia, jotka parantavat suurten ihmisten elintasoa. Toisaalta hallitus voi yrittää parantaa taloudellisia olosuhteita alentamalla veroja, jotta yrityksillä olisi enemmän rahaa työntekijöiden palkkaamiseen, koska tämä voi alentaa työttömyyttä ja parantaa elintasoa.
Finanssipolitiikan tavoitteet liittyvät yleensä koko talouden parantamiseen, mutta jotkut poliitikot yrittävät toteuttaa politiikkoja, joiden tarkoituksena on parantaa todellisen hallituksen taloudellista asemaa. Jotkut hallitukset perustuvat finanssipolitiikkaan ajatukseen, jonka mukaan hallitusten ei pitäisi vain tukea työpaikkojen luomista vaan ottaa suoraan vastuu työpaikkojen luomisesta. Joissakin maissa hallitukset arvioivat monenlaisia veroja, ja osa tuloista käytetään työpaikkojen luomiseen julkisille työntekijöille, jotka saattavat työskennellä turvallisuuspalvelujen, postitoimiston tai kansallisten terveydenhuollon tarjoajien palveluksessa. Oppositiopuolueet voivat kampanjoida finanssipolitiikan muutoksista, jotka johtavat hallituksen työvoiman vähenemiseen ja verojen alentamiseen.
Verojen lisäksi valtion virastot voivat myös kerätä rahaa liikkeeseen laskemalla velkainstrumentteja, joita kutsutaan joukkovelkakirjoiksi. Tyypillisesti joukkovelkakirjoja tuetaan verorahoilla, mikä tarkoittaa, että joukkovelkakirjalainojen haltijat saavat verotuloista saatuja korkoja. Siksi hallitseva hallitus, joka lisää menoja, saa verot nousemaan pitkällä aikavälillä, vaikka yksi sen finanssipolitiikan lyhyen aikavälin tavoitteista on pitää verot alhaisina.
Teoriassa hallituksilla voittoa tavoittelemattomina järjestöinä pitäisi olla tasapainoiset budjetit. Alijäämät ja ylijäämät eivät kuitenkaan ole harvinaisia, ja joidenkin poliittisten ryhmien finanssipolitiikan tavoitteisiin kuuluu sekä alijäämien että ylijäämien poistaminen. Alijäämä voidaan poistaa lisäämällä verotuloja, kun taas ylijäämä voidaan poistaa joko lisäämällä lyhytaikaisia menoja tai palauttamalla verotulot veronmaksajille.