Kihti on reumaattinen sairaus ja sen oireet voivat olla erittäin kivuliaita. Sirpaleiset virtsahapon kertymät voivat kerääntyä sidekudokseen, kuten luiden välisiin niveliin, ja aiheuttaa tulehduksellista niveltulehdusta. Kihdin pääasialliset havaittavat oireet ovat nivelten ja korvan reunan ympärillä olevat möykkyiset virtsahapon kertymät.
Noin 75% kihtipotilaista kokee kipua isovarpaassa. Yleiset oireet ovat myös nivelkivut jalassa, kuten nilkoissa, kantapäässä ja jalkapöydässä, samoin kuin polvien nivelkivut. Kihti voi myös aiheuttaa nivelkipuja kyynärpäissä, ranteissa ja sormissa. Noin 5% kaikista kihtitapauksista liittyy niveltulehdukseen.
Joskus tulehdusoireita ei itse asiassa aiheuta kihti, vaan väärä kihti, jota kutsutaan kondrokalsinoosiksi tai pseudokihtiksi. Kalsium, ei virtsahappo, kerääntyy pseudo-kihtiin. Kalsiumfosfaattikiteet eivät ole niin vakavia kuin virtsahappokiteiden kertyminen keholle.
Virtsahappokerrostumat ovat vakavia kihtioireita, koska ne voivat vaikuttaa munuaisiin ja seurauksena voi olla munuaiskiviä. Virtsahappoa esiintyy kehossa puriinien hajotessa. Puriinit löytyvät monista elintarvikkeista, mukaan lukien maksa, anjovis, kuivatut palkokasvit ja kastike, ja ne ovat myös osa ihmisen kudosta. Normaalisti virtsahappo liukenee verenkiertoon ja poistuu kehosta virtsaan. Jos virtsahappoa kertyy liikaa eikä sitä poisteta, seurauksena on hyperurikemia tai ylimääräinen virtsahappo.
Vaikka hyperurikemia on yksi kihdin oireista, se on yleensä havaittavissa vain lääketieteellisten testien avulla. Hyperurikemia itsessään ei aiheuta hälytystä; se on haitallista vain, kun ylimääräinen virtsahappo kerääntyy ja muodostuu kehossa kiteiksi. Se on tuskallinen, kohoava kiteytynyt virtsahapon kertyminen nivelten ympärille, mikä on yksi vakavista vakavista oireista.
Virtsahappokerrostumien aiheuttaman kivun lisäksi joitakin muita kihdin oireita ovat jäykkyys ja punoitus nivelten ympärillä. Lämmön tunne nivelissä on myös yksi yleisimmistä oireista. Stressi voi aiheuttaa oireita, samoin kuin alkoholi, huumeet ja/tai muut sairaudet. Kihtihyökkäykset voivat tapahtua kuukausien tai vuosien välein, mutta hyökkäykset voivat muuttua voimakkaammiksi ja useammin ajan myötä.
Hyökkäysten välillä kihtipotilailla ei välttämättä ole kihtioireita, ja tätä kutsutaan ”välivaiheeksi”. Munuaisvaurio on yksi sisäisistä oireista ja esiintyy usein kihtipotilaalla kymmenen tai useamman vuoden kuluttua taudista. Krooninen paksu kihti on pitkälle edennyt kihti, joka voi olla hyvin vammauttava.