Yhdysvalloissa yksityishenkilöillä ja joillakin yrityksillä, joilla on vaikeuksia täyttää taloudelliset velvoitteensa, on mahdollisuus hakea konkurssia. Konkurssin edellytykset vaihtelevat hieman haetun konkurssityypin mukaan. Ensisijaisia tekijöitä ovat tulojen saatavuus ja määrä, velan määrä ja velan tyyppi. Joissakin tapauksissa on myös ohjeita asumisesta ja kiinteistöjen omistamisesta. Muissa maissa, joissa konkurssi on vaihtoehto, on erilainen pätevyys, mutta monissa tapauksissa huomioon otettavat tekijät ovat samankaltaisia.
Yleisimmät yksityishenkilöiden saatavilla olevat konkurssihakemustyypit ovat luku 7 ja luku 13. Luvun 13 mukaiset hakemukset ovat saatavilla vain yksityishenkilöille, eivät yrityksille tai kumppanuuksille. Tämän suunnitelman mukaisesti jätettäviä velkoja on rajoitettu. Vuodesta 2011 alkaen rajoitukset olivat 360,475 1,081,400 dollarin vakuudettomat velat ja XNUMX XNUMX XNUMX dollarin vakuudelliset velat.
Toinen 13 luvun konkurssiin vaikuttava tekijä on tulojen saatavuus. Hakijan on saatava säännölliset tulot, ja näiden tulojen on oltava riittävät tavanomaisiin kotitalouskuluihin. Lisävaatimukset konkurssiin 13 luvun mukaan sisältävät hakijan, joka on velvollinen saamaan luottoneuvontaa tuomioistuimen hyväksymän luottoneuvontakeskuksen kautta.
Konkurssihakemuksen 7 luvun konkurssilainsäädännön mukaiset kelpoisuusehdot eivät rajoita henkilöiden kelpoisuutta. Yritykset ja kumppanuudet ovat myös oikeutettuja jättämään hakemuksen luvun 7 mukaisesti, mutta vain yksilöt voivat saada suunnitelman mukaisen velan vapautuksen. Vastuuvapaus vapauttaa hakijan vastuusta hakemukseen sisältyvästä velasta. Kuten luvussa 13, hakijan on hyväksyttävä luottoneuvonta ja osallistuttava siihen osana ohjelmaa.
Luku 7 -suunnitelmassa ei ole rajoituksia velan määrälle, joka voidaan sisällyttää konkurssihakemukseen. Myös tulovaatimukset poikkeavat luvusta 13. Luvun 7 mukaisessa hakemuksessa ei ole ehtoja tuloille. Itse asiassa, jos hakijalla on tuloja, sen määrää voidaan rajoittaa. Konkurssituomioistuimet käyttävät tulojen kelpoisuuden määrittämiseen hieman monimutkaista kaavaa, jota kutsutaan keinotestiksi.
Keskimääräisen testin ensimmäisessä osassa verrataan konkurssiehdokkaan keskimääräisiä kuukausituloja sen valtion mediaanituloihin, jossa konkurssihakemus on jätetty. Yleensä tulotason tulee olla mediaania pienempi. Tapauksissa, joissa hakijan tulot ylittävät mediaanitulot, sovelletaan toista testiä. Varojen testauskaavan toisessa osassa mitataan vetoomuksen esittäjän käytettävissä olevat tulot sen määrittämiseksi, ovatko ne tietyn kynnyksen alapuolella. Lopuksi käytettävissä olevaa tuloa verrataan vakuudettoman velan määrään ja määritetään kelpoisuus.
Kun tarkastellaan konkurssiin liittyviä tulovaatimuksia luvun 7 hakemuksessa, hakijan puolison saamat tulot yleensä otetaan huomioon. Poikkeus on olemassa, kun pariskunta on jättänyt erilliset veroilmoitukset ja ylläpitää erillistä kotia. Sosiaaliturvaetuuksista saadut tulot eivät myöskään kuulu tähän.