Kreikkalaiset, monien muiden kulttuurien ohella, käyttivät alkuainejärjestelmää selittääkseen elämän luonteen. Monet ihmiset kutsuvat kreikkalaisen perinteen elementtejä “klassisiksi elementeiksi” erottaakseen ne jaksollisen taulukon elementeistä. Kreikan klassiset elementit ovat peräisin tuhansia vuosia, kauan ennen kuuluisia filosofeja, kuten Platon, ja käsite kesti renessanssiin saakka, jolloin ihmiset alkoivat kehittää syvempää ymmärrystä luonnosta.
Versio klassisista elementeistä näkyy monissa ihmisyhteiskunnissa, ja jossain mielessä alkuainejärjestelmät elävät myös modernissa kulttuurissa. Esimerkiksi tarot ja astrologia yhdistävät molemmat elementit, ja perinteinen kiinalainen lääketiede pitää myös elementtejä tärkeänä. Pakanalliset uskonnot, kuten Wicca, yhdistävät myös version kreikkalaisista klassisista elementeistä kehykseen.
Kreikkalaisten mukaan oli neljä pääelementtiä, maa, ilma, vesi ja tuli, ja mukana oli viides elementti, eetteri. Ensimmäiset neljä kreikkalaista klassista elementtiä olivat luonteeltaan hyvin ajallisia, kun taas eetteri oli vähemmän yhteydessä maapalloon ja sitä pidettiin luonteeltaan henkisemmin. Esimerkiksi tähtien uskottiin koostuvan eetteristä, koska kreikkalaiset uskoivat, että eetteri ei muuttunut tai vaihteli ajan myötä, toisin kuin muut elementit.
Jokaisella elementillä oli tiettyjä piirteitä, kuten kylmä ja märkä vedelle ja kuuma ja kuiva tulelle. Kreikan klassisten elementtien järjestelmä liittyy neljän huumorin käsitykseen terveydestä, ja jokainen “huumori” on osoitettu tiettyyn elementtiin. Neljä huumoria sisällytettiin lääketieteelliseen käytäntöön pitkälle 19 -luvulle, ja kreikkalaisten klassisten elementtien tavoin ne elävät modernissa yhteiskunnassa. Sanoja, kuten “sappi” ja “flegmaattinen”, käytetään esimerkiksi kuvaamaan ihmisiä, joilla on erityinen temperamentti, viitaten sappeen ja limaa, kaksi neljästä huumorista.
Käyttämällä kreikkalaisia klassisia elementtejä ihmiset yrittivät selittää ympäröivän maailman luonteen. Monet ihmiset uskoivat, että elementit toimivat tasapainoa edistävällä tavalla ja että tämän tasapainon häiriöt olivat perimmäinen syy esimerkiksi maanjäristyksiin ja terveysongelmiin. Elementtien epätasapainon korjaamista pidettiin hyvinvoinnin kannalta kriittisenä, ja elementit olivat niin kietoutuneita kaikkeen vuodenajasta ennustamiseen, että monet ihmiset tunsivat elementit ja niiden piirteet hyvin.