Laissez-faire on taloustiede, joka minimoi tai vähentää hallituksen väliintuloa tai rajoituksia. Historiallisesti se viittasi pääasiassa kansainväliseen kauppaan, mutta nykyään se koskee myös sisäpolitiikkaa. Kannattajat väittävät, että laissez-fairen edut ovat se, että vapaat markkinat hyödyntävät resursseja tehokkaimmin, etteivät ihmiset joudu riippumaan valtion tuesta ja että ne kannustavat luovuuteen ja kasvuun.
Laissez-faire on ranskalainen termi, joka karkeasti tarkoittaa “jätä rauhaan”. Se viittaa valtion puuttumiseen talouteen. 18- ja 19 -luvuilla tätä termiä käytettiin suurelta osin kuvaamaan vastustusta tuontitulleille, joiden tarkoituksena oli vääristää hintoja kotimaisten tuottajien hyväksi. 20- ja 21 -luvuilla sitä käytettiin laajemmin viitaten kotimaan politiikkaan, kuten verotustasoon, yksityisten yritysten rajoituksiin ja julkisiin menoihin.
Yleisimmät väitteet laissez-fairen eduista perustuvat uskoon vapaiden markkinoiden valtaan. Kannattajat sanovat, että rajoittamaton kapitalismi tarkoittaa sitä, että ne, jotka tekevät parhaita päätöksiä siitä, mitä tuotteita ja palveluita tarjotaan, kukoistavat, kun taas ne, jotka tekevät huonoja päätöksiä, epäonnistuvat. On myös väitetty, että ilman hallituksen toimia resurssien käyttötapa määräytyy sen mukaan, miten ihmiset päättävät käyttää rahansa, mikä lisää tehokkuutta yleisesti. Nämä väitteet perustuvat logiikkaan, jonka mukaan yleisön yhteistoiminta, joka toimii omasta etunsa puolesta, tekee tehokkaampia taloudellisia päätöksiä kuin keskushallinto voi tehdä.
Näitä laissez-fairen etuja sovellettiin myös kansainvälisessä kontekstissa filosofian kannattajien mukaan. Saattaisi näyttää siltä, että lyhyellä aikavälillä se satuttaisi maata, jos sillä ei olisi tuonnin esteitä. Laiszez-faire-teorian mukaan maan avaaminen kilpailulle pakottaisi kuitenkin kotimaiset tuottajat tehostumaan ja auttaisi maata pitkällä aikavälillä. Väitettiin myös, että tullien poistaminen voisi auttaa kotimaisia tuottajia tuomaan komponentteja halvemmalla, mikä auttaisi heitä tuottamaan halvempia tavaroita.
On myös väitetty, että vähemmän riippuvuus valtiosta on toinen laissez-fairen etu, koska yksilöiden on pakko tulla tuottavammiksi tai tehdä parempia päätöksiä menestyäkseen taloudellisesti. Tämä on jossain määrin sosiaalinen tai filosofinen väite henkilökohtaisesta käyttäytymisestä. Siihen liittyy kuitenkin myös taloudellinen elementti, sillä laissez-faire-kannattajat sanovat, että ihmisten on oltava taloudellisesti omavaraisia, ja ne kannustavat keksimään luovia ideoita ja prosesseja, joista on hyötyä kaikille.