Liittovaltion yksityisyyslainsäädäntö koskee yleensä kansakunnan kansalaisten odotuksia, että heidän henkilökohtaisia tietojaan ja toimintaansa suojellaan. Useimmat liittovaltion tietosuojalait on kirjoitettu oppaana siitä, miten taloudelliset tapahtumat, terveystiedot ja kansalaisten viestintäkäyttäytyminen on turvattu ja jaettu. Jotkut Yhdysvalloissa hyväksytyistä keskeisistä liittovaltion yksityisyyslakeista ovat esimerkiksi terveystietojen siirrettävyys- ja vastuuvelvollisuuslaki (HIPAA), lasten online -tietosuojalaki (COPPA), sähköisen viestinnän tietosuojalaki ja vuoden 1999 taloudellinen uudistamislaki.
Yhdysvaltain lainsäätäjässä vuonna 1996 hyväksytty HIPAA: n yksityisyyssääntö ylläpitää potilastietojen yksityisyyttä. HIPPA edellyttää, että tämän liittovaltion lainsäädännön kattamat yksiköt eivät paljasta potilaan sairaushistoriaa ja nykyistä hoitoa ilman kyseisen potilaan tietämystä ja lupaa. Tämän lain soveltamisalaan kuuluvat sairausvakuutusyhtiöt, terveydenhuoltolaitokset ja tietovarastot, jotka vastaavat terveystietojen keräämisestä ja levittämisestä.
Yleinen sääntö, ennen kuin katettu yksikkö voi paljastaa henkilökohtaisia terveystietoja, on ilmoittaa potilaalle. Saatuaan tiedon potilaan on myös annettava lupa sallia terveystietojen jakaminen. Tyypillisesti potilaalla on myös oikeus odottaa, että kyseisten tahojen hallussa olevat terveystiedot säilytetään turvallisessa ympäristössä, erityisesti kun lääketieteelliset tiedot ovat sähköisessä muodossa.
Joitakin liittovaltion tietosuojalakeja valvotaan myös lasten Internetin yksityisyyden suojaamiseksi. Vuonna 1998 Yhdysvaltain kongressi hyväksyi COPPA -sopimuksen 12 -vuotiaiden tai sitä nuorempien lasten suojelemiseksi. COPPA: n tarkoituksena on vaatia lapsille suunnattuja verkkoyrityksiä ilmoittamaan vanhemmille yksityisistä tiedoista. Vanhempien on tyypillisesti annettava suostumus tähän tiedonkeruuseen ennen kuin sitä käytetään liiketoiminnassa. Tämä yksityisyyslaki antaa myös vanhemmille oikeuden tarkastella tietoja välttääkseen ristiriitoja tai väärinkäyttöä.
Vuoden 1986 sähköisen viestinnän tietosuojalain myötä Yhdysvaltojen liittovaltion salaiseen salakuunteluun liittyvät yksityisyyslainsäädännöt määriteltiin selkeämmin yksityisyyden odotuksista. Etuoikeutetuksi katsottua viestintää laajennettiin sisältämään uudempia sähköisen viestinnän muotoja. Myös rajoitukset viestinnän lähettämiselle ennen oikeudellisen suojan saamista muutettiin tällä lailla.
Syyskuun 11. päivän 2001 terrori -iskujen jälkeen Yhdysvaltain kongressi hyväksyi Patriot Actin. Tämä laki laajensi hallituksen oikeutta saada rahoitustapahtumia ja henkilökohtaista viestintää henkilöille, joiden epäillään osallistuvan terroritoimintaan. Jotkut uskovat, että isänmaallinen laki asettaa yksityisyyden suojaa, mutta sitä tarvitaan kansallisen turvallisuuden suojelemiseksi.
Aina kun henkilö harjoittaa liiketoimintaa rahoituslaitoksen kanssa, kerätään usein henkilökohtaisia tietoja, kuten työhistoriaa, tuloja ja aiempia asuntoja. Yhdysvalloissa hyväksyttiin vuoden 1999 taloudellinen uudistamislaki näiden tietojen jakamisen yksityisyyden suojaamiseksi. Tässä yksityisyyslaissa, joka tunnetaan myös nimellä Gramm-Leach-Bliley Act, on kaksi erityissääntöä, joita rahoituslaitosten ja muiden yhteisöjen tuotteita ja palveluita markkinoivien yhteisöjen odotetaan noudattavan. Taloudellista tietosuojaa koskeva vaatimus suojaa henkilön oikeutta tietää, miten henkilötietoja kerätään ja jaetaanko tietoja muiden instituutioiden kanssa. Yleensä yhteisöiltä vaaditaan myös turvatoimia näiden tietojen suojaamiseksi ja henkilötietojen laittoman pääsyn estämiseksi.