Melissa officinaliksella on pitkä historia lääketieteessä, erityisesti Euroopassa, jossa sitä on käytetty keskiajalta lähtien stressin, ahdistuksen, unettomuuden, ruoansulatushäiriöiden, koliikin ja masennuksen hoitoon. Kreikkalaisen lääkärin Theophrastuksen uskotaan viittaneen tähän kasviin, kun hän viittasi “hunajalehtenä” käännetyn kasvin parantaviin ominaisuuksiin. Vaikka sitä käytetään harvoin tai tutkitaan erikseen, miellyttävän tuoksuinen yrtti yhdistetään usein muihin rauhoittaviin ja ahdistusta vähentäviin yrtteihin, kuten valeriaaniin, humalaan tai kamomillaan. Nykyaikaiset tutkijat ovat keskittäneet huomionsa Melissa officinaliksen nootrooppisiin – tai kognitiivisia tehostavia – ominaisuuksia tutkiessaan vanhuushoitoja sekä kasvin epätavallista antiviraalista aktiivisuutta herpes simplex -virusta vastaan. Kasvi sisältää runsaasti erilaisia kasvikemikaaleja, joista yhtäkään ei voida pitää vastuullisena kaikista sen farmakologisista vaikutuksista.
Jotkut tutkimukset ovat keskittyneet yksinomaan kasvin eteerisiin öljyihin. Runsaasti haihtuvia öljyjä, jotka antavat kasville sen miellyttävän tuoksun ja yleisen nimen “sitruunamelissa”, suuri osa sen kipua lievittävästä, lihaksia rentouttavasta ja antiseptisestä vaikutuksesta on luettu kemiallisen eugenolin läsnäololle. Sen antiviraalisten ominaisuuksien uskotaan olevan joidenkin kasvien monien terpeeni- ja terpenoidiyhdisteiden tuote, joka on pääasiassa tuotettu karvan kaltaisissa rakenteissa, joita kutsutaan rauhasen trichomeiksi, joita löytyy lehdistä, kukista ja varresta.
Melissa officinaliksen eteeriset öljyuutteet eroavat kokonaisesta etanoli- tai vesiuutteesta, vaikka ne eivät pysty sieppaamaan monia sen muita aktiivisia yhdisteitä. Suuren osan kasvin kognitiivista suorituskykyä parantavista ominaisuuksista epäillään olevan peräisin fenoli -antioksidantista rosmariinihaposta, jota esiintyy korkeammilla pitoisuuksilla koko kasviuutteessa. Tämä kemikaali voi myös olla vastuussa yrtin oletetusta ahdistuksesta ja stressiä lievittävästä toiminnasta estämällä gamma-aminohappovoihapon-aivojen luonnollisen estävän välittäjäaineen-hajoamisesta vastaavan entsyymin toimintaa.
Jotkut tutkimukset ovat myös viitanneet siihen, että Melissa officinalisilla voi olla antityrotrooppista aktiivisuutta. Tästä voi olla hyötyä kilpirauhasen liikatoiminnan tai Graven taudin hoidossa häiritsemällä kilpirauhasen liikatoimintaa. Muut tutkimukset ovat osoittaneet, että kasvi voi lisätä voimakkaiden antioksidanttien glutationiperoksidaasin ja superoksididismutaasin pitoisuuksia seerumissa. Näiden havaintojen tueksi tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta vuodesta 2011 lähtien.
Tästä laajasta lääketieteellisestä sovelluksesta huolimatta tämän kasvin vaikutuksen uskotaan olevan melko lievää. Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto (FDA) luokittelee Melissa officinaliksen yleisesti turvalliseksi elintarvikelisäaineeksi. FDA ei kuitenkaan tee mitään arvioita kasvin tai sen uutteiden turvallisuudesta tai tehokkuudesta minkä tahansa sairauden hoidossa.