Klonatsepaami on reseptilääke, jota käytetään usein ahdistuneisuuden tai kouristushäiriöiden hoitoon. Jos liikaa tätä lääkettä otetaan, klonatsepaamin yliannostus voi ilmetä. Yliannostuksen oireet voivat vaihdella henkilöstä toiseen ja riippuvat usein otetun lääkityksen määrästä. Jotkut yleisimmistä klonatsepaamin yliannostuksen oireista ovat lihasheikkous, uneliaisuus ja sekavuus. Klonatsepaamin yliannostuksen hoito vaatii yleensä sairaalahoitoa, jotta potilas voi saada tarvittavat tukitoimenpiteet, kuten happihoidon tai suonensisäiset lääkkeet.
Ensimmäisiä merkkejä klonatsepaamin yliannostuksesta voivat olla refleksien hidastuminen ja moottorin vajaatoiminta. Potilaan voi olla vaikeaa jatkaa johdonmukaista keskustelua ja puhe voi olla hidasta tai epäselvää. Kun potilas yrittää kävellä, hän saattaa tuntua epätasapainosta tai kompastua. Lihasheikkous voi vaihdella lievästä vakavaan, ja voi olla vaikeaa tai mahdotonta suorittaa edes yksinkertaisimpia päivittäisiä tehtäviä, kuten syömistä tai kynän ottamista.
Äärimmäistä sekavuutta voi ilmetä klonatsepaamin yliannostuksen seurauksena. Potilas ei ehkä tunnista tuttuja ihmisiä tai ympäristöä, mikä johtaa usein epäsäännölliseen käyttäytymiseen. Väkivaltaisesta käytöksestä tai itsensä vahingoittamisen uhkauksesta on ilmoitettava välittömästi lääkärille ja paikallisille viranomaisille.
Vaikeissa tapauksissa klonatsepaamin yliannostus voi olla hengenvaarallinen. Potilas voi tuntua liian uniselta tai jopa ajautua tajuntaan. Joissakin tapauksissa yliannostus voi johtaa täydelliseen tajunnan menetykseen, jota kutsutaan koomaksi. Hengitys voi vaikeutua ja kuolema voi tapahtua ilman välitöntä lääkärinhoitoa.
Jos epäillään klonatsepaamin yliannostusta tai jos joku alkaa osoittaa oireita mahdollisesta yliannostuksesta, hätätapaus on välttämätöntä pysyvien elinvaurioiden tai kuoleman mahdollisuuksien vähentämiseksi. Tukihoito, kuten happihoito tai elvytys, voi alkaa ambulanssilla ennen kuin potilas saapuu sairaalaan. Sairaalassa ollessaan potilas voi pumpata mahalaukun sisällön ulos tai antaa aktiivihiiltä ylimääräisen lääkityksen imeytymisen helpottamiseksi.
Kun potilas on todettu lääketieteellisesti vakaaksi, lyhyt sairaalahoito voi olla tarpeen, jotta henkilöä voidaan seurata tarkasti mahdollisten komplikaatioiden kehittymisen varalta. Psykologinen arviointi voidaan suorittaa, jos yliannostuksen uskotaan olevan tahallista. Joissakin tapauksissa potilas voidaan lähettää sairaalasta huumeiden kuntoutuskeskukseen lisähoitoa varten.