Muut lyhytaikaiset varat ovat pieniä taseen eriä, jotka on koottu yhteen, koska ne eivät ole riittävän tärkeitä erikseen lueteltavaksi. Ne eivät ole rahaa tai rahavaroja, ja ne edustavat rajoitettua likviditeetin lähdettä yritykselle. Raporteissa voi olla alaviitteitä, joissa keskustellaan siitä, mikä sisältyy muihin lyhytaikaisiin varoihin, sijoittajien eduksi. Yleensä summa on pieni, eikä sillä välttämättä ole merkittävää vaikutusta yrityksen yleiseen taloudelliseen tilanteeseen.
Taseissa on tietoja käteisvaroista ja muista varoista sekä veloista. Yritykset pitävät käteisvaroista tai vastaavista, kuten helposti kaupan pidettävistä arvopapereista, koska ne ovat erittäin likvidejä ja niitä voidaan käyttää rahoituksen saamiseen kiireellä. Muut kuin käteisvarat ovat vähemmän toivottavia, koska niiden arvostukseen ja myyntiin saattaa kulua aikaa, jos niistä ei enää ole hyötyä. Muut lyhytaikaiset varat sisältävät pienen sekalaisen luokan.
Näiden omaisuuserien odotetaan luopuvan vuoden kuluessa tai erääntyvän toiseen muotoon. Yksi esimerkki voi olla vakuutus, joka on omaisuuserä, koska se tarjoaa etuja yritykselle, mutta se käytetään loppuun vakuutusvuoden päättymisen jälkeen. Tässä vaiheessa sitä ei enää lueta muihin lyhytaikaisiin varoihin. Sitä vastoin yrityksellä voi olla erääntyneitä seteleitä, jotka olisi maksettava vuoden sisällä, mutta ne eivät vastaa rahavaroja, koska ne eivät ole helposti vaihdettavissa käteiseksi.
Muiden lyhytaikaisten varojen liitetiedot voivat antaa lisätietoja siitä, mitä ne ovat, mikä voi olla hyödyllistä tietää, kun tarkastellaan tiliotetta. Esimerkiksi omaisuuserä voi muuttua velaksi vuoden kuluttua; Sama vakuutus julistetaan kuluksi esimerkiksi sen vanhentuessa. Samoin omaisuuserä voi olla erittäin epälikvidi, mikä voi olla tärkeää, jos suurin osa yhtiön varoista on sidottu ei-käteiseen muotoon. Hätätilanteessa yrityksellä saattaa olla vaikeuksia saada tarvittavat varat ongelman ratkaisemiseksi.
Tilinpäätöksessä käytettävien kirjanpitokäytäntöjen on noudatettava sääntely- ja ammattijärjestöjen antamia laajoja ohjeita. Lisäksi kirjanpitäjät organisaatiossa ovat johdonmukaisia siitä, miten he raportoivat tietoja. Omaisuuserä ei voi vaeltaa tilinpäätöksessä ja vaihtaa luokkien välillä riippuen siitä, millaisen kuvan kirjanpitäjä haluaa heijastaa. Luokituksen tai tilan muutosten on liityttävä omaisuuserän olennaiseen muutokseen, jotta voidaan varmistaa, että ajanjaksojen väliset tilinpäätökset voidaan vertailla tarkasti ja oikeudenmukaisesti.