Tärkein tekijä sydän- ja sydän- ja verisuonitautiriskin määrittämisessä on kolesteroli. Maksa syntetisoi kolesterolin tuotteeksi, jota löytyy useimmista kehon soluista. Tämän rasva -aineen plakkikerrostumia voi esiintyä valtimoiden seinämissä ja kehittyä valtimoiden kovettumiksi tai ateroskleroosiksi.
Jotta tiedät, onko sinulla normaali kolesterolitaso, sinun on otettava verikoe tai veripaneeli. Kohonnut kolesterolitaso tunnetaan myös geneettisissä sairauksissa, maksa- ja munuaissairauksissa sekä kilpirauhasen vajaatoiminnassa. Suuritiheyksiset lipoproteiinit (HDL), pienitiheyksiset lipoproteiinit (LDL) ja erittäin pienitiheyksiset lipoproteiinit (VLDL) ovat kolme päätyyppiä kolesterolia, joita on seurattava. Kokonaiskolesteroli ja kolesteroli/HDL -suhde tarkistetaan myös sen varmistamiseksi, että olet normaalien kolesterolitasojen sisällä.
HDL: n tai hyvän kolesterolin tulisi olla välillä 29–72 ja optimaalisen vaihteluvälin 45–85. Tämä kolesterolimuoto suojaa sydänsairauksilta ja poistaa ylimääräiset kertymät valtimoista. Kerättyään se kuljettaa sen takaisin maksaan erittymään. Siksi on hyvä saada korkeat normaalit HDL -tasot.
Normaali LDL tai huono kolesteroli vaihtelee välillä 60 – 130. Kansallinen sydän-, keuhko- ja veri -instituutti kuitenkin toivoisi, että LDL -lukumäärä olisi alle 100 ja pienempi niillä, joilla on suurempi sydänsairauksien riski. VLDL on myös pidettävä mahdollisimman alhaisena normaalien kolesterolitasojen sisällä. VLDL -kolesterolialueen tulisi olla 0–40, optimaalisesti 0–30. Riskistäsi riippuen lääkäri antaa sinulle kehollesi parhaiten sopivat ohjeet.
Yhdistämällä HDL-, LDL- ja VLDL -kolesterolisi saat kokonaiskolesterolimäärän. Kokonaiskolesterolin tulisi aina olla alle 200. Ihmisillä, joilla on korkea kolesteroli ja siten suurempi riski sairastua sydänsairauksiin, optimaalinen tavoite on 160. Korkeampi kolesteroliplakki kertyy korkeammalle veren kolesterolitasolle.
Plakin kertyminen valtimoihin, jotka ruokkivat sydäntä, voivat johtaa sydänkohtaukseen, kun taas aivoja ruokkivat valtimot voivat johtaa aivohalvaukseen. On kuitenkin tärkeää pysyä normaalien kolesterolitasojen sisällä, koska ahdistuneisuus, masennus, hengityselinsairaudet ja aivohalvaus on liitetty alhaisiin kolesterolitasoihin alle 160.
Kolesteroli/HDL -suhde on tärkeää tarkistaa, koska se mittaa vaarallisten ja suojaavien kolesterolien suhdetta. Tämä suhde edustaa sydänsairauksien kokonaisriskiä. Parhaimmillaan tämän suhteen tulisi olla alle 3.4.
Ruokavaliolla on ratkaiseva rooli normaalien kolesterolitasojen ylläpitämisessä. Vaikka ruokavaliosi imee vain 25% kolesterolista ja elimistösi valmistaa 75%, ruokavaliolla on edelleen keskeinen rooli hyvän veren kemian ja sydämen terveyden ylläpitämisessä. Tyydyttyneet rasvat ja transrasvahapot vaikuttavat merkittävästi korkeaan kokonaiskolesteroliin ja kohonneeseen LDL -kolesteroliin. Monityydyttymättömät rasvat auttavat alentamaan kokonaiskolesterolia, kun taas tyydyttymättömät rasvat eivät ainoastaan alenna kokonaiskolesterolia vaan myös lisäävät HDL -kolesterolia.