Ilmausta “päivittäisen elämän toiminnot” eli ADL käytetään viittaamaan niihin ihmisiin, jotka ovat iäkkäitä, loukkaantuneita tai vammaisia, mielisairaita, kroonisesti sairaita tai jotka muuten eivät mahdollisesti kykene huolehtimaan itsestään. Jokapäiväiseen elämään kuuluu muun muassa ruokinta, uiminen, henkilökohtaisen hygienian harjoittaminen ja kyky liikkua kotona, vain muutamia mainitakseni. Toimintaterapeutti voi arvioida yksilöä selvittääkseen, kykeneekö hän suorittamaan nämä toimet, vai tarvitseeko hän työterapiaa tai elävän avun.
Päivittäiseen elämään kuuluvat ensisijaisesti kaikki toimet, jotka on tehtävä päivittäin. Tämä sisältää kyvyn nousta sängystä aamulla ilman apua, riisua itsensä ja peseytyä, pukeutua päiväksi, syödä ruokaa koko päivän ja ainakin kävellä tuolille istumaan. Lisäksi se sisältää kyvyn hallita biologisia ruumiillisia toimintojaan. Nämä ovat päivittäisen elämän perustoimintoja sekä tärkeimmät, ja toimintaterapeutin tehtävänä on määrittää, ovatko nämä toimet mahdollisia erilaisten lääketieteellisten tekijöiden perusteella.
Muita päivittäisen elämän toimintoja, jotka eivät ole välttämättömiä fyysisesti selviytyäkseen, mutta jotka ovat välttämättömiä elääkseen yksin, sisältävät kyvyn käydä ostoksilla ruokaostoksilla ja valmistaa aterioita, siivota kotia, ottaa lääkkeitä aikataulun mukaisesti, hallita rahaa ja kyky käyttää puhelinta avun pyytämiseen tarvittaessa. Nämä ovat vain muutamia päivittäisen elämän toimintoja, jotka määrittävät, voiko joku jäädä yksin asumaan vai haluaako hän asua avustetussa asunnossa, jossa aterioita valmistetaan, kotitöitä tehdään ja apua on saatavilla paikan päällä. Monet ihmiset huomaavat usein, että avustettu asumislaitos on hyväksyttävä ja turvallinen kompromissi sen sijaan, että eläisimme yksin ja olisimme vain hoitokodissa.
Monet ihmiset yksinkertaisesti työskentelevät toimintaterapeutin kanssa saadakseen kykynsä elää itsenäisesti, esimerkiksi vamman tai sairauden, kuten aivohalvauksen, jälkeen. Toimintaterapeutti voi jatkuvasti arvioida potilasta määrittääkseen, onko hänen turvallista asua itsenäisesti, vai pitäisikö hänet sijoittaa avustavaan asuntoon joko lyhyellä tai pitkällä aikavälillä. Potilaat, jotka eivät pysty suorittamaan suurinta osaa tai kaikkia päivittäisen elämän perustoimintoja, saatetaan joutua sijoittamaan hoitokodiin perusteellisemman ja erikoishoidon vuoksi.