Tyypillisiä parestesian oireita ovat tunnottomuus, polttaminen tai kutina millä tahansa ihon alueella. Nämä oireet voivat lisääntyä liikunnan aikana, ja niihin voi liittyä myös lihaskipua tai -heikkoutta. Ahdistus, tiheä virtsaaminen tai lihaskouristukset voivat vaikuttaa joihinkin tämän tilan ihmisiin. Mahdollisesti vakavia parestesian oireita voivat olla äärimmäinen heikkous, hengitysvaikeudet tai näön muutokset.
Pistely- ja neulantunne, joka vaikuttaa jalkoihin, käsivarsiin tai jaloihin, on yksi yleisimmin raportoiduista parestesian oireista, vaikka tämä tunne voi vaikuttaa mihin tahansa kehon alueeseen. Potilas voi myös tuntea, että iho ryömii tai palaa, ja epämukavuus vaihtelee lievästä vaikeaan. Usein esiintyy myös lihaskramppeja ja vaikeuksia tavallisissa tehtävissä. Monilla potilailla oireet pahenevat yrittäessään kaikenlaista liikuntaa. Vakavimmissa tapauksissa liikkuvuus ja henkilökohtainen hoito voivat heikentyä näiden oireiden vuoksi.
Muita parestesian oireita voivat olla ahdistuneisuus, tiheä virtsaaminen tai ihottuman kehittyminen. Ihottuma voi tulla ja mennä, ja se voi peittää suuren kehon alueen tai se voi olla eristetty yhdelle alueelle. Iho voi muuttua epätavallisen herkäksi kosketukselle ja aiheuttaa potilaalle epämukavuutta tai kipua, vaikka ihoa kosketettaisiin kevyesti. Vaikka näistä oireista on keskusteltava lääkärin kanssa, jotta asianmukainen hoito voidaan aloittaa, ne eivät yleensä aiheuta merkittäviä terveysriskejä.
Jotkut parestesian oireet voivat viitata hengenvaarallisiin komplikaatioihin, ja ne on ilmoitettava välittömästi lääkärille lisätutkimuksia varten. Jotkut näistä oireista voivat sisältää näkömuutoksia, epäselvää puhetta tai suolen tai virtsarakon hallinnan menettämistä. Sekavuus, äärimmäinen heikkous tai kävelyvaikeudet tulee ilmoittaa myös lääkärille. Kaikki oireet, jotka ilmenevät traumaattisen vamman jälkeen, on arvioitava lääketieteellisesti.
Parestesian eri oireiden hoito vaihtelee suuresti ja riippuu suorasta syystä sekä potilaan yleisestä terveydestä. Liikunta, fysioterapia ja hieronta ovat usein hyödyllisiä oireiden hallinnassa. Reseptilääkkeitä voidaan joskus käyttää, varsinkin jos tähän tilaan liittyvä kipu muuttuu vakavaksi. Ravitsemusterapia, akupunktio ja elämäntapamuutos voivat myös osoittautua hyödyllisiksi monissa tapauksissa. Lääkäri voi auttaa potilasta valitsemaan sopivimman hoito -ohjelman yksilöllisten tarpeiden perusteella.