Monet tuomioistuimet joko määräävät tai tarjoavat sovittelua vaihtoehtona riita -asioille, mikä antaa oikeudenkäynnin osapuolille mahdollisuuden päästä sopimukseen tuomioistuimen ulkopuolella. Useimmissa tapauksissa sovittelija on asianajaja, joka on saanut erityiskoulutusta oikeusriitojen sovittelusta. Sovittelija on puolueeton osapuoli eikä tee oikeudellisia päätöksiä. Hänen ainoa tehtävänsä on yrittää auttaa asianosaisia pääsemään sovintoratkaisuun. Parhaimpiin ja tehokkaimpiin välitystekniikoihin kuuluu tiedon kerääminen ja kuunteleminen sekä opettaminen ja neuvottelu.
Sovittelu voi olla pakollista tai vapaaehtoista riippuen tuomioistuimen politiikasta tai sen tuomioistuimen lainsäädännöstä, jossa asia on pantu vireille. Sovittelu on tavallisesti määrätty kiistanalaisissa avioerotapauksissa, sopimuskiistoissa ja testikilpailuissa muun tyyppisten oikeustapausten ohella. Sovittelu ei pääsääntöisesti sido osapuolia, mikä tarkoittaa, että jos osapuolet eivät pääse sopimukseen, asia siirtyy yksinkertaisesti oikeudenkäyntiin tuomioistuimessa.
Tietojen kerääminen on yksi tärkeimmistä välitystekniikoista. Vaikka osapuolilla on mahdollisuus toimittaa asiaankuuluvia tietoja ennen sovittelua, hyvä sovittelija viettää yleensä huomattavan paljon aikaa kunkin osapuolen kanssa sovittelun alussa yrittäessään kerätä tietoja ja ymmärtää kunkin osapuolen näkemyksiä. Sovittelija haluaa yleensä taustatietoja oikeudenkäynnistä ja saada käsityksen kunkin osapuolen lopputuloksesta.
Sovittelun osapuolten kuunteleminen on toinen keskeisistä sovittelutekniikoista. Välittäjän on ymmärrettävä, mitä kumpikin osapuoli yrittää saavuttaa voidakseen olla tehokas. Hänen on kyettävä ilmaisemaan selkeästi ja ytimekkäästi osapuolten asiat toiselle osapuolelle sovittelun neuvotteluvaiheessa. Ainoa tapa, jolla sovittelija voi tehdä tämän, on kuunnella huolellisesti molempia osapuolia sekä ennen sovittelua että sen aikana.
Sovittelun osapuolten kouluttaminen on usein toinen monista tarvittavista sovittelutekniikoista. Vaikka sovittelun osapuolia edustaa usein asianajaja, heidän ei tarvitse olla. Tämän seurauksena hyvän sovittelijan on ymmärrettävä laki, ja hänen on usein opetettava osapuolta hänen oikeudellisesta asemastaan sovittelun aikana.
Hyvä sovittelija voi vaatia neuvottelutaitoja myös sovittelutekniikoidensa joukosta. Vaikka sovittelija ei ota kantaa, hän on vastuussa neuvotteluista molempien osapuolten puolesta päästäkseen sopimukseen. Hyvä välittäjä osaa neuvotella puolueettomuudesta ja päästä molempia osapuolia hyväksyvään sopimukseen.