Joihinkin parhaista näyttelijävinkeistä näyttelijä kiinnittää huomiota yksityiskohtiin, jotka auttavat tekemään hänen hahmoistaan sekä realistisia että niittaavia. Esimerkiksi pienetkin äänisävyn vaihtelut voivat tehdä suuren eron hyvän ja huonon toiminnan välillä. Näyttelijöiden on harjoiteltava käsikirjoitusten lukemista eri tavoilla saadakseen parhaan mahdollisen version. Se, että pystyy toimimaan hyvin vain silmillä, on yksi parhaista näyttelijävinkkeistä pyrkiville näyttelijöille.
Hyvien näyttelijöiden on kyettävä ilmaisemaan hahmon ajatuksia ja tunteita silmien kautta, jotta he voivat olla uskottavia ja mielenkiintoisia. Jos ilme ei vastaa tilannetta, jossa hahmo on käsikirjoituksessa, sanat ja hahmo näyttävät todennäköisesti litteiltä. Monet näyttelijät painottavat liikaa käsi- tai kädenliikkeitä sen sijaan, että välittäisivät tunteita ja ajatuksia silmien kautta. Tietenkin televisio ja elokuvat lähikameroineen ovat erityisen hyviä välineitä hienovaraisten ilmeiden sieppaamiseen. Teatterinäyttelijöiden on oltava hieman dramaattisempia liikkeessä ja puheessa, koska kasvojen jatkuvat lähikuvat eivät ole säännöllisiä esiintymisiä näyttämöllä.
Tauko sanojen ja rivien välillä on toinen parhaista toimivista vinkeistä. Paras neuvo taukojen käsittelemiseksi on käyttää niitä tavalla, jolla tämä hahmo käyttäisi, jos hän olisi henkilö tosielämässä. Tämä ei koske vain vuoropuhelun välisen tauon pituutta, vaan myös sitä, mitä näyttelijä tekee silmillään ja kehollaan. Esimerkiksi, jos hahmo on juuri myöntänyt olevansa toisen hahmon murhaaja, mitä henkilö, jolla on hahmon tausta ja ominaisuudet, todennäköisesti tekisi tässä tilanteessa? Pysähtyisikö hän pysähtymään ja katsomaan pois huolen tunteen silmissä vai olisivatko silmät räikeät ja uhmakkaat, koska käsikirjoituksessa todettiin, että hahmo tekee tunnustuksen vihaisella tavalla?
Yksi parhaista näyttelijävinkeistä on käsikirjoituksen ymmärtäminen perusteellisesti, koska kun näyttelijä ymmärtää hahmon tunteet jokaisessa kohtauksessa, näyttelijän kehonkieli ja äänen taipumukset sopivat todennäköisesti paremmin hahmolle. Jos näyttelijä ei ole varma tarkasta tavasta toimittaa rivi, on todennäköisempää, että jokaisen lauseen loppu nousee taivutuksellisesti kuin kysymys, eikä tätä pidetä vaikuttavana näyttelemisenä. Mitä luonnollisempi näyttelijä voi saada hahmonsa kohtaamaan eri tilanteissa, sitä uskottavampi hahmo ja näyttelijä tulevat.