Kieliopin opettaminen voi olla vaikeaa, varsinkin kun käsitteitä opetetaan pienemmille lapsille, koska terminologia voi olla hämmentävää ja vaikeasti ymmärrettävää. Uusi opettaja saattaa haluta käyttää melko paljon aikaa eri strategioiden tutkimiseen ja jokaisen kokeiluun luokkahuoneessa; opettajan on tärkeää muistaa, että on oikein muuttaa strategiaa, jos se ei toimi. Strategian noudattaminen, koska sen pitäisi toimia, ei ole koskaan hyvä idea, jos strategia ei ole tehokas.
On tärkeää huomata, oppivatko opiskelijat käyttämään kielioppia toiminnallisesti. Tämä on tärkeämpää kieliopin opetuksessa kuin sen varmistaminen, että jokainen oppilas voi merkitä käsitteet. Jos esimerkiksi opiskelija ei voi merkitä substantiivia tai verbiä, tilanne ei välttämättä ole liian kamala, kunhan kyseinen oppilas voi toiminnallisesti käyttää substantiivia ja verbiä lauseessa. Jos he voivat käyttää käsitteitä, he ymmärtävät todennäköisemmin käsitteen sen sijaan, että tietäisivät vain määritelmän. Käytäntö on tärkeämpää kuin muistimuisti, kun opetetaan kielioppia.
Oppilaiden motivoiminen johtaa pitkälle säilyttämisen ja synteesin parantamiseen. Oppilaat voivat kyllästyä nopeasti näennäisesti tarkoituksettomalla toistolla, joten opettajan tulisi opettaa kielioppia opettaessaan paljon todellisia sovelluksia kirjoittamiseen. Sen sijaan, että olisit antanut satunnaisen esseen mistä tahansa aiheesta, yritä saada oppilaat kirjoittamaan kirje kongressiedustajalle paikallisesta asiasta tai pyydä oppilaita kirjoittamaan kirje suosikkimuusikolleen. Näin opiskelijat voivat käyttää oppimiaan käsitteitä kirjoittaessaan kiinnostavaa aihetta.
Lauseiden laajentaminen on loistava tekniikka, erityisesti nuorille lapsille. Tämä edellyttää, että aloitetaan hyvin lyhyellä aihe-verbilauseella, kuten “Juoksin”. Tämän lyhyen lauseen avulla opettaja voi selittää aiheiden ja verbien ajatuksen. Oppilas voi sitten lisätä lauseeseen: ”Juoksin nopeasti.” Kolmas puheosa, adverbi, on lisätty, mutta lause on edelleen pieni ja yksinkertainen esittelemään tämä uusi puheosa. Opettaja voi sitten puhua itsenäisistä ja riippuvaisista lausekkeista lisäämällä lauseeseen vielä: ”Juoksin nopeasti kauppaan.” Itsenäinen lauseke ja riippuvainen lauseke ovat molemmat vielä tarpeeksi lyhyitä, jotta ne olisivat vähemmän pelottavia opiskelijalle, mutta käsite on joka tapauksessa helppo opettaa.