Osa lukemisen ilosta on miettiä, miten pääset hyvin analysoimaan kirjallisuutta mielekkäällä tavalla. Ensimmäinen askel on selvittää, millaista tekstiä luetaan, koska tekstin analyysi voi vaihdella kirjoitustyypin mukaan. Esimerkiksi romaanina esitetyn kirjallisuuden analysointi eroaa novellin tai runon analyysistä. Lukija voi pystyä tunnistamaan juonen novellissa tai romaanissa, mutta runossa juoni ei välttämättä ole ollenkaan läsnä; Sen sijaan keskeinen teema tai idea voi olla läsnä tunnistamisessa.
Tarinan keskeisten elementtien tunnistaminen on toinen hyvä vinkki kirjallisuuden analysointiin. Asetus, sävy, teema ja jopa kertojan henkilöllisyys voivat helpottaa kirjallisuuden analysointia. Asetus on paikka ja aika, jolloin tarina tapahtuu, ja sillä voi olla merkittävä vaikutus siihen, miten hahmot ovat vuorovaikutuksessa, kuinka juoni kehittyy ja miten vuorovaikutusta voidaan tulkita ajanjakson yhteydessä. Sävy on yleinen tunnelma, jonka kirjailija on valinnut kertomaan tarinan. Tarinan sävyn tunnistaminen voi antaa lukijalle paremman käsityksen hahmojen motiiveista ja tekstin taustalla olevasta ajatuksesta.
Tekijät yrittävät usein välittää ajatuksia ilmaisematta niitä suoraan käyttämällä kuvaannollista kieltä. Kirjallisuutta analysoitaessa on hyvä oppia joitakin kuviokielen eri tyyppejä, ja joitakin tärkeimpiä kuviokieliä ovat metafora ja vertaus. Similes ovat vertailuja kahden näennäisesti erilaisen asian välillä käyttämällä sanaa “kuten” tai “kuten”. Metafora on myös vertailu kahden näennäisesti erilaisen asian välillä, mutta vertailussa metaforat eivät käytä “kuten” tai “as”. Metaforien tunnistaminen voi olla vaikeampaa kuin vertailut, mutta kumpikin kuvaannollisen kielen tunnistaminen auttaa lukijaa ymmärtämään tekstiä syvemmin.
Kertoja on tarinankertoja, ja ääni voi tulla eri muodoissa riippuen tekijän tekemistä valinnoista. On tärkeää tunnistaa kertoja analysoitaessa kirjallisuutta sekä se, minkä tyyppinen kertoja kertoo tarinan. Kolmannen persoonan kaikkitietävä kertoja esimerkiksi kertoo tarinan kaikkitietävällä tai kaiken tietävällä tavalla. Tämä tarkoittaa, että lukija saa käsityksen tarinan kaikkien hahmojen ajatuksista. Ensimmäisen persoonan kertoja kertoo tarinan “minä” näkökulmasta, ja hänen tarinankerrontaansa rajoittaa se, mitä kyseinen hahmo sanoo, ajattelee, tuntee tai tekee.