Biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen on laaja tutkimusala, johon osallistuvat tiedemiehet, päättäjät, ympäristönsuojelun kannattajat ja maanomistajat. Parhaat vinkit biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen olisivat kaikkien näiden ryhmien kanssa tekeminen. Poliittinen puolustaminen on yksi keino biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi, koska lajeja ja lajeja voidaan suojella. Toinen tärkeä vinkki on pyrkimysten tukeminen kansalaisten kouluttamiseksi tietyistä tavoista suojella biologista monimuotoisuutta. Viljelijöillä ja maatalousalalla toimivilla yrityksillä on myös monia mahdollisuuksia suojella biologista monimuotoisuutta hallitsemalla kiinteistöjensä luontotyyppejä.
Puolustustoimet biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi sekä julkisilla että yksityisillä alueilla ovat kriittisiä pyrkimysten yleisen onnistumisen kannalta, koska pieni vähemmistö maailman kasvistosta ja eläimistöstä sijaitsee julkisilla alueilla. Suuret ympäristöryhmät, joita tuetaan lahjoituksilla ja vapaaehtoisilla, voivat puolustaa erityisiä toimenpiteitä biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi julkisten tapahtumien, mielenosoitusten tai muun toiminnan kautta. Toisinaan he voivat kohdata maanomistajien tai viranomaisten vastustusta, jotka haluavat kehittää luonnonvaroja niiden taloudellisen arvon vuoksi. Jotkut näistä luonnonvarojen alueista voivat myös olla yhteisiä resursseja. Nämä ovat luonnollisia ympäristöjä, kuten järvi tai puro, joita voi käyttää ryhmä ihmisiä, mutta jotka eivät kuulu kenellekään henkilölle tai yhteisölle.
Poliittinen toiminta on yleinen menetelmä biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Monissa historiallisissa tapauksissa lobbaus virkamiehillä, joilla on päätösvalta julkisista maista, on johtanut lakeihin biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi. Yhdysvaltain uhanalaisten lajien laki vuodelta 1973 on yksi esimerkki. Poliittinen lobbaus ankarampien rangaistusten ja teollisuuden pilaantumisen ja ympäristölle haitallisten epäpuhtauksien, kuten DDT: n, valvomiseksi on myös ollut tehokas strategia. Tällä torjunta -aineella oli tuhoisa vaikutus suuriin petolintuihin, koska se ohensi niiden munankuoria.
Maanomistajien tai taloudenhoitajien julkiset koulutustoimet ovat osoittautuneet erittäin tärkeiksi biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Esikaupunkialueiden rakennukset, suuret maatilat ja ranta-alueet voivat sijaita yksityisomistuksessa. Maanomistajien valvonnassa olevilla maanhoitokäytännöillä voi olla suuri vaikutus villieläinten biologiseen monimuotoisuuteen. Luonnollinen maanhoito käyttämällä myrkyttömiä menetelmiä tuholaistorjunnassa, nurmikonhoidossa ja erilaisten istutusten viljelyssä voi edistää biologista monimuotoisuutta esikaupunkialueilla ja maaseudulla.
Vankat luonnolliset hydrologiset järjestelmät ovat myös elintärkeitä biologisen monimuotoisuuden säilyttämiselle. Olipa kyse yksityisistä tai julkisista maista, näiden resurssien järkevä hallinta on ratkaisevan tärkeää biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Joillakin alueilla majavat on tuotu uudelleen yksityisille ja julkisille maille biologisen monimuotoisuuden palauttamiseksi. Myös alkuperäisiä kasvilajeja on otettu uudelleen käyttöön, ja tämä on joissakin tapauksissa osoittautunut onnistuneeksi strategiaksi. Tutkijat dokumentoivat nämä ennallistamistoimet ja täydentävät tietämystä biologisen monimuotoisuuden säilyttämisestä.