Lasten matematiikan opettamisen merkitystä ei voi aliarvioida. Lapset, jotka kykenevät ymmärtämään matemaattiset peruskäsitteet, menestyvät todennäköisemmin koulussa. Matematiikan opettaminen lapsille on etenevä prosessi. On aloitettava opettamalla lapselle yhteenlaskun perusteet, jota seuraa vähennys ja kertolasku, ja lopuksi jakaminen, joka on usein vaikein matemaattinen käsite lapselle.
Kun opetetaan lapsille matematiikkaa, yhteenlaskun opettaminen on ensimmäinen askel antaa heille vahva matemaattinen perusta, joka helpottaa vähentämisen, kertomisen ja jakamisen oppimista. Onneksi lisäys on yksi yksinkertaisimmista matemaattisista käsitteistä, ja yksinkertaisen lisäyksen perusteiden opettaminen lapselle vie vain vähän aikaa, kärsivällisyyttä ja sitkeyttä. Yksinkertaisin tapa aloittaa on opettaa lapsi lisäämään yhteen aineellisten esineiden ryhmiä, kuten penniä, hyytelöpapuja tai kiviä. Esimerkiksi opettaja tai vanhempi voi laittaa neljä penniä yhteen kasaan ja kuusi penniä toiseen kasaan ja selittää sitten lapselle, että nämä kaksi kasaa edustavat lisäongelmaa 4 + 6. Kun lapsi lisää penniä yhteen ja päättelee, että 10 penniä yhteensä, voidaan selittää, että tämä tarkoittaa, että 4 + 6 = 10.
Lisäyksen perusteiden oppimisen jälkeen seuraava askel matematiikan opettamisessa lapsille on auttaa heitä ymmärtämään vähennyksen perusperiaatteet. Kuten myös, konkreettisten esineiden käyttö helpottaa lapsen peruskäsitteiden ymmärtämistä. Se auttaa heitä myös ymmärtämään, että vähennys on oikeastaan vain lisäys käänteisesti. Voitaisiin aloittaa esimerkiksi kasa 10 hyytelöpapua ja antaa lapsen laskea ne. Opettaja voi selittää lapselle, että kolme hyytelöpapua poistetaan kasasta, mikä edustaa vähennysongelmaa 10 – 3, ja kasaan jätetyt hyytelöpavut ovat vastaus ongelmaan. Lopuksi lapsen voidaan antaa laskea seitsemän jäljellä olevaa hyytelöpapua, ja opettaja voi selittää, että tämä tarkoittaa, että 10 – 3 = 7.
Kertolasku on seuraava askel, kun opetetaan lapsille matematiikkaa. Kun opetetaan lapsille kertolaskua, on tärkeää, että opettaja ei edisty liian nopeasti ja varmistaa, että lapset ymmärtävät juuri heille opetetut käsitteet ennen siirtymistä seuraavaan vaiheeseen. Opettaja voisi aloittaa selittämällä heille, että kertominen on oikeastaan vain toistuva lisäys; jos kiviä on kuusi kasaa ja jokaisessa kasassa on neljä kiviä, se edustaa matemaattista tehtävää 4 + 4 + 4 + 4 + 4 + 4, joka on sama kuin 6 x 4. Kun lapsi ymmärtää käsitteen toistuvalla lisäyksellä hän voi alkaa oppia kertotaulukoita, joita kutsutaan myös aikataulukoiksi.
Kertomisen perusteellinen ymmärtäminen helpottaa lapsen perusjaon oppimista, mutta tämä matematiikan opettamisen vaihe voi silti olla haastava. Aineellisten esineiden käyttö voi jälleen olla erittäin hyödyllistä. Esimerkiksi opettaja voisi aloittaa kahdeksalla penniä ja selittää lapselle, että hänen pitäisi jakaa penniä kahteen ryhmään, mikä edustaa jako -ongelmaa 8 ÷ 2. Kun lapsi on jakanut penniä kahteen ryhmään , selitä, että pennien määrä kussakin erillisessä ryhmässä on vastaus ongelmaan. Kun lapsi laskee penniä yhdessä ryhmässä, hän näkee, että ryhmässä on neljä penniä, eli 8 ÷ 2 = 4.