Satiiri -analyysin suhteen lukijan tulisi harkita satiirin luontaista viestiä ja käyttää sitä ponnahduslautana lisäanalyysiin. Kun tämä viesti on määritetty, lukijan tulee miettiä, onko satiiri “vaalea” ja “leikkisä” vai “raskaampi” ja käyttääkö “tummaa” sävyä asiansa ilmaisemiseen. Tämä voi auttaa lukijaa tunnistamaan, minkä tyyppistä satiiria hän analysoi, mikä voi helpottaa rinnakkaisuuden vetämistä sen ja muiden satiiristen teosten välille. Satiirianalyysin tulisi sitten jatkaa tutkimalla tekijän todellista tarkoitusta tai kantaa aiheeseen ja kaikkia mahdollisia ratkaisuja, jotka tekijä voi esittää.
Satiirianalyysin tulisi usein alkaa satiirissa olevan aiheen kokonaisarvioinnilla, jotta voidaan ymmärtää teoksen perusaihe. Lukija voi aluksi ottaa teoksen “nimellisarvolla”, jättämättä satiirin huomiotta, mistä keskustellaan. Jonathon Swiftin vaatimattoman ehdotuksen kaltaisessa teoksessa Swift ehdottaa, että köyhä irlantilainen myisi lapsensa varakkaalle englanniksi lihaksi, jotta heillä olisi varaa ruokaan. Jättämättä huomiotta tämän ehdotuksen ilmeinen ja synkkä satiiri, aihe voidaan nopeasti nähdä köyhyydeksi ja elintarvikepulaksi.
Kun tämä aihe on määritetty, lukijan tulisi jatkaa satiirianalyysia tarkastelemalla todellista käytettyä satiiria ja sen sävyä. Yllä olevassa esimerkissä satiiri on selvästi ehdotus, että ihmiset myyvät lapsensa voidakseen ruokkia itsensä. Tämä on epäinhimillinen ja käsittämätön teko kaikille järkeville ihmisille, joten satiiri tässä esimerkissä on selvä. Se on myös satiiri, jossa on tumma ja hieman “ilkeä” sävy.
Satiirianalyysia voidaan jatkaa käyttämällä näitä tietoja sen määrittämiseksi, minkä tyyppiseen satiiriin tietty teos kuuluu. Esimerkiksi vaatimatonta ehdotusta pidetään yleensä nuorten satiirin teoksena, joka on usein ”tumma” ja julma, ja jonka tarkoituksena on osoittaa jonkin aiheen osan tuomitsemista. Sitä vastoin jotkut teokset voivat olla Horatian satiiria, joka on usein “kevyempää” sävyä ja jonka on tarkoitus olla leikkisämpi lähestymistavaltaan satiiriin. Satiirianalyysi voi määrittää, minkä tyyppistä satiiria teos käyttää, mukaan lukien Menippean -satiiri, joka on kaoottisempi ja yleisesti naurettava, jotta lukija voi paremmin ymmärtää kirjoittajan näkökulmaa.
Kaikkia näitä tietoja voidaan käyttää satiirianalyysissä auttaakseen lukijaa ymmärtämään aiheen, satiirin tyypin, jota käytetään havainnollistamaan jotain tästä aiheesta, ja siitä, miten kirjoittaja suhtautuu aiheeseen. Sieltä lukijan tulisi yrittää selvittää, ehdottaako kirjoittaja todellista ratkaisua, joka usein sisältyy satiiriteokseen. Tämä ratkaisu hylätään usein teoksessa, koska satiirinen näkökulma on väärässä kirjoittajan todellisessa perspektiivissä, joten teoksen analyysin pitäisi tuoda tämä ratkaisu pois satiirin kontekstista.