Laatiessaan sopimusta monet yksityishenkilöt ja yritykset kääntyvät asianajajan puoleen. Vaikka on aina suositeltavaa, että asianajaja kuulee tai tarkistaa minkä tahansa sopimuksen ennen sen allekirjoittamista, voidaan säästää paljon rahaa oikeudellisissa kuluissa kirjoittamalla perussopimus ilman asianajajan apua. Parhaita vinkkejä sopimuksen laatimiseen ovat selkeällä kielellä kirjoittaminen, sopimuksen käyttäminen tai perustaminen yleiseen sopimuslomakkeeseen, kaikkien osapuolten selkeä ja täydellinen tunnistaminen, mahdollisten ongelmien ennakointi ja huomioon ottaminen sekä asianajajan tarkistaminen ennen kuin se on allekirjoitettu.
Ensinnäkin – ja ehkä kaikkein tärkeintä – tulisi välttää paljon hämmentävän legalesen käyttöä. Ellei sopimuksen laatija ole juristi, joka kirjoittaa toiselle asianajajalle, on parasta, että sopimus on kirjoitettu kielellä, jota tavallinen maallikko ymmärtää. Mitä helpompi sopimus on ymmärtää, sitä epätodennäköisempää on, että se joutuu myöhemmin monimutkaisten riita -asioiden kohteeksi.
Yleinen sopimuslomake voidaan hankkia ja sitä voidaan käyttää lähtökohtana sopimuksen laatimisessa. Jos esimerkiksi vuokrasopimus on laadittava, verkossa on saatavilla monia ilmaisia vuokranantajan/vuokralaisen sopimuksen lomakkeita. Sanamuotoa voidaan muuttaa ja siihen voidaan lisätä erityisiä lausekkeita tilanteen mukaan.
Kaikkien osapuolten viralliset nimet olisi mainittava selvästi ensimmäisessä kappaleessa. Yksilöt tulisi tunnistaa niiden etu- ja sukunimien, keskikirjaimien ja muiden mahdollisesti soveltuvien etuliitteiden tai päätteiden perusteella. Yritykset olisi tunnistettava sellaisiksi oikein niiden virallisten nimien perusteella. Jos sopimuksen tekijä on epävarma yrityksen virallisesta nimestä, hänen on tarkistettava julkiset tiedot sillä lainkäyttöalueella, jossa yhtiö on perustettu.
Sopimuksia laadittaessa tulee olla tarkkana luetteloiden kanssa. Jos luetteloa edeltää sana “mukaan lukien”, on hyvä lisätä lause “mutta ei rajoittuen”. Ellei luettelo ole kattava, sopimuksen allekirjoittanut henkilö voi päätyä myöhemmin oikeuteen selittämään, miksi tietty kiistanalainen kohta ei sisälly luetteloon.
Mahdollisten ongelmien ja ”mitä jos” -skenaarioiden ennakointi, jotka voivat kehittyä tiellä, on aina viisas ajatus. Niitä on käsiteltävä kirjallisella sopimuksella, jos tällainen tilanne todella syntyy. Aivoriihiä tehtäessä kannattaa pitää muistilehtiö valmiina piirtämään ideoita lausekkeista ja asioista, jotka on otettava huomioon sopimusta laadittaessa, jotta ne eivät unohdu.
Sopimus käydään todennäköisesti läpi useita luonnoksia ja tarkistuksia ennen lopullisen sopimuksen allekirjoittamista. Sekaannusten välttämiseksi jokainen luonnos on päivätty ja numeroitu ensimmäisen sivun yläosaan. Se suositteli myös, että sana “LUONNOS” kirjoitetaan tai leimataan jokaiseen sivuun, jotta väärän luonnoksen ei allekirjoiteta vahingossa. Lisäksi jos luonnokset on tallennettu tietokoneelle, jokainen versio on tallennettava eri tiedostonimellä, ja jokaiselle uudelle versiolle annetaan yhä enemmän numeroita. Esimerkiksi ensimmäisen luonnoksen nimi voi olla “luonnos1”, sen jälkeen “luonnos2”, “luonnos3” ja niin edelleen.
Lopullisen sopimuksen kaikki sivut on painettava samalle paperille ja samanlaatuiselle paperille. Näin varmistetaan, ettei myöhemmin esiinny kysymyksiä uusien sivujen lisäämisestä mahdollisesti alkuperäisen sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Kunkin osapuolen tulee myös kirjoittaa jokaisen sopimuksen sivu, jotta vältetään väitteet sivujen korvaamisesta. Viimeisenä vihjeenä kaikkien osapuolten allekirjoittaminen sopimuksen sinisellä musteella erottaa alkuperäisen sopimuksen kaikista tehdyistä valokopioista.