Poliittisen keskustelun tyyppien luokittelu riippuu siitä, mitä poliittisella alalla tarkoitetaan. Voitaisiin ajatella, että poliittinen keskustelu on vain poliitikkojen tuottamia sanoja ja tekstiä, mutta demokratiassa on monia muita osallistujia. Voi olla tarkempaa tarkastella valitsijoiden, painostusryhmien, tiedotusvälineiden, poliittisten puolueiden ja muiden poliittisen prosessin toimijoiden poliittista toimintaa ja tutkia, millaisia keskusteluja he harjoittavat. Vaikka keskustelu on ensisijaisesti puhuttua ja kirjoitettua sanaa, määritelmää voidaan laajentaa koskemaan viestintää toimilla, kuten poliittisissa mielenosoituksissa ja istunnoissa.
Yksi tunnetuimmista poliittisen keskustelun tyypeistä on puhe ja keskustelu kansakunnan kongressissa tai parlamentissa. Tämä on yleensä muodollista, mukaan lukien kirjalliset puheenvuorot, esitykset, keskustelut lainsäädännöstä ja keskustelut valiokunnassa. Tämän tyyppiseen keskusteluun liittyvä kirjallinen teksti on kirjallinen tallenne puheista tai lakiluonnoksista ja päätöslauselmista sekä lainsäädäntöelimen hyväksymä lainsäädäntö.
Muodollisten lainsäädäntöelinten ulkopuolella poliittiset puolueet voivat osallistua keskusteluun konferenssien, kokousten ja esivaalikampanjoiden aikana. Vaalien aikana yleisön kanssa käydään suoraa keskustelua kansalaisten kynnyksistä. Myös lainsäätäjän ulkopuolisten puolueiden välillä käydään keskustelua, kuten haastatteluissa, televisiokeskusteluissa ja julkisissa kokouksissa nähdään. Osapuolet julkaisevat myös omaa kirjallisuuttaan sanomalehtien tai pamflettien muodossa, jotka on suunnattu valitsijoille liittovaltion, osavaltion tai kunnan tasolla. Jotkut poliitikot ja painostusryhmät kertovat ajatuksistaan kirjojen, aikakauslehtien ja elokuvien kautta, esimerkiksi ympäristöliike.
Yleisön mielenosoitukset ovat toinen poliittinen keskustelu. Näissä toiminnoissa, kuten kulkueissa tai marsseissa, yhdistetään kirjoitettu sana bannereiden tai iskulauseiden muodossa ja puhuttu sana laulatuissa vaatimuksissa tai puheissa. Painostusryhmät ja puolueet voivat myös kampanjoida televisiomainosten tai kadun mainonnan lisäksi kommunikoida äänestäjien kanssa sähköisen median kautta, mukaan lukien verkkosivustot, puhelin- ja tekstiviestit ja videoleikkeet.
Hallituksen ilmoitukset sisä- ja ulkoasioista ovat toinen keskustelun tyyppi. Näitä ovat käytäntöilmoitukset, yleiset osoitteet ja ilmoitukset lakiluonnoksista. Ulkopoliittiset lausumat ovat poliittisia keskusteluja, jotka on suunnattu toisen maan poliitikkoille tai ihmisille, ja kansainvälinen keskustelu tapahtuu diplomaattisen vaihdon tai kansainvälisen elimen, kuten Yhdistyneiden Kansakuntien, kautta. Sopimusneuvottelut ja rauhanneuvottelut ovat myös eräänlainen poliittinen keskustelu. Erimielisyydet maassa harjoittavat toisinaan poliittista toimintaa kansalaistottelemattomuuden kautta, ja loitsusta vankilassa tai kotiarestissa voi joissakin maissa tulla symbolinen keskustelun muoto, vaikka toisinajattelija ei saisi kommunikoida puhutun tai kirjoitetun sanan kautta.