Rahoituksen kasvua mitataan talouden valmistettujen tuotteiden ja palveluiden arvon muutosten, inflaatiovauhdin, kiertävän rahan määrän ja korkojen muutosten perusteella. Bruttokansantuote (BKT), joka sisältää useita makrotalouden komponentteja ja rahoitusmarkkinoita, mitataan nimellis- ja reaalisen BKT: n suhteen. Valmistettujen tuotteiden ja palvelujen määrän prosentuaalinen muutos vuodesta toiseen edustaa todellista BKT: tä, joka on synonyymi makrotalouden kasvuvauhdille.
Bruttokansantuote on ensisijainen tapa mitata kansakunnan talouskasvua. Siinä otetaan huomioon kuluttajien menot, yritysten investoinnit ja julkiset menot. BKT sisältää myös maan nettoviennin, joka lasketaan vähentämällä kokonaistuonti kokonaisviennistä. Lopputuloksena on koko maan talouden rahallinen markkina -arvo.
BKT: n kasvua mitataan laskemalla valmistettujen tuotteiden ja palvelujen määrän prosentuaalinen nousu tai väheneminen vertailuvuodesta kuluvaan vuoteen. Jos esimerkiksi kansakunnan hallitus haluaa määrittää kymmenessä vuodessa tapahtuneen rahoituksen kasvun määrän, se vähentää ensin viimeisimmän vuoden summan kymmenen vuotta sitten raportoidusta määrästä. Tämä luku jaetaan sitten viimeisimmän vuoden kokonaismäärällä prosentin tai kasvuvauhdin määrittämiseksi. Mittaus heijastaa, onko maan talouden arvo kasvussa ja millä nopeudella se tapahtuu olettaen, että keskihinnat pysyvät samana.
Maan inflaatiovauhti liittyy suoraan talouden rahan tarjonnan muutoksiin. Se vastaa rahan kasvuvauhtia, joka lisätään tuotoksesta vähennetyn määrän muutokseen. Alhainen inflaatio voi osoittaa, että talouden valmistamien tuotteiden ja palvelujen markkina -arvo kasvaa merkittävästi. Korkea inflaatio osoittaa, että talouden rahan tarjonta kasvaa merkittävästi kansakunnan tuotettujen tavaroiden ja palvelujen korkeamman markkina -arvon seurauksena.
Korkoja käytetään rahoituksen kasvun mittaamiseen ja hallitsemiseen. Talouden taantumassa hallituksen keskuspankki voi alentaa korkoja kannustaakseen pankkien lainaamista, kuluttajamenoja ja talouden rahan tarjonnan lisäämistä. Alhaisemmat korot kannustavat yleensä rahoituksen kasvua, mutta johtavat osakkeiden, joukkovelkakirjojen ja säästötileiden lyhytaikaisten sijoitusten tuoton pienenemiseen. Kansallisia varantokorkoja nostetaan inflaation hillitsemiseksi ja kasvun rahoittamiseksi kannustamalla keskimääräisen hintatason laskuun. Korkojen nostaminen kannustaa myös kiertävän rahan määrän vähenemiseen ja estää kuluttajien lainaamista.