Biologit ovat järjestäneet kaiken maapallon elämän neljälle monimutkaisuuden ja vuorovaikutuksen tasolle. Tässä mallissa eliölajit elävät ”yhteisöissä”, joissa ne kilpailevat ruoasta ja elinympäristöstä. Seuraavalla tasolla yhteisöt ovat vuorovaikutuksessa “ekosysteemissä”. Ekosysteemi sisältää kasvien ja eläinten lisäksi alueen sään ja geologian. Esimerkiksi tietty metsä on ekosysteemi. Yhdessä ne ekosysteemit, joilla on yhteiset maasto -ominaisuudet, luovat biomin. Biomia yhdistävät lämpötila, sademäärä, maaperätyyppi, kasvillisuus, leveysaste ja korkeus. Makroskooppisimmalla tasolla hallitsee Maamme biosfääri, joka sisältää kaiken sen elämän, jonka tiedämme maailmankaikkeudessa olevan.
Biomit ovat levinneet maan pinnalle. Toisin sanoen osalla Floridan Evergladesia on ekosysteemien suhteen enemmän yhteistä Intian kanssa kuin naapurissa sijaitsevan Georgian kanssa. Maailman käsitteleminen biomien järjestelmänä mahdollistaa biologien tutkia ilmastoa, geologiaa, uhanalaisia lajeja, maataloutta ja monia siihen liittyviä aiheita. Biomit muodostuivat maapallon evoluution eri vaiheissa riippuen orgaanisen aineksen läsnäolosta, vedestä, levyteknologiasta ja maastoista leveysasteen suhteen. Koska Maa on kallistunut akselilleen ja liikkuu auringon ympäri, leveysaste voi kertoa kuinka paljon valoa osuu pintaan.
Seitsemän pääbiomia on jaettu kuuteen maanpäälliseen (maaperä) ja yhteen vesieliöstöön (vesi). Vesi -biomi voidaan luokitella sekä meri- että makean veden biomeiksi. Joskus makean veden järvet, joet, purot ja maanalaiset pohjavedet kuuluvat ympäröivään maanpäälliseen biomiin. Maapallon biomeja ovat tundra, sademetsä, niityt (kutsutaan myös preeriaksi tai aroiksi), taiga (boreal tai havumetsä), aavikko ja lauhkeat (lehtimetsät). Jotkut biologit määrittelevät yli seitsemän suurta biomia, jotka lisäävät chaparral-, vuoristo-, saari- tai trooppista kuivaa metsää. Muut biomit jakautuvat edelleen, kuten syvä valtameri, avomeri ja matala valtameri, eli kuuma ja kylmä aavikko.