Fenytoiinipitoisuuksien hallinta on tärkeää jatkuvaan kohtaushoitoon ja säännöllisesti esiintyvien kohtausten ehkäisyyn. Seerumin pitoisuuksien ei pitäisi olla liian alhaisia, tai kohtausten lisääntymisen riski on suuri. Jos pitoisuudet ovat liian korkeat, myrkyllisyyden riski kasvaa. Tarkat tasot vaihtelevat potilaan mukaan, mutta 10-20 mikrogrammaa per millilitra käytetään, kun testataan tasoja potilaan järjestelmässä. Tällä tasolla suurin osa potilaista ei osoita merkkejä toksisuudesta.
Epilepsia ja eräät aivoleikkaukset ovat ehtoja, jotka johtavat kohtauksiin. Harvinaisissa tapauksissa hermoston leikkaus voi myös aiheuttaa tämän ongelman. Yleensä kouristusten syytä ei voida mitenkään korjata, joten kouristusten ehkäisyyn annetaan kouristuslääkkeitä. Fenytoiini on yksi lääkkeistä, joita voidaan käyttää kohtausten vähentämiseen. Fenytoiinipitoisuuksien seuranta auttaa lääkäreitä löytämään ihanteellisen annoksen.
Fenytoiini toimii aivojen kanssa estääkseen kohtausten ilmaantumisen. Kohtaus tapahtuu, kun aivosolut ampuvat nopeammin, mikä saa kehon liikkumaan hallitsemattomasti. Epilepsialääkkeet on suunniteltu pitämään aivosolut normaaleilla nopeuksilla.
Myrkyllisyysriski on suuri, koska tämä lääke toimii aivotoimintojen kanssa, minkä vuoksi fenytoiinipitoisuuksien seuranta on niin tärkeää. Jokainen ihminen on erilainen; ihmisillä on erilaiset imeytymisnopeudet ja toleranssit tai lääkkeet. Verikokeet usein voivat auttaa lääkäreitä löytämään jokaiselle potilaalle sopivan annoksen.
Fenytoiinin sivuvaikutukset vaihtelevat ja riippuvat suurelta osin yksilöllisestä sietokyvystä ja annoksista. Normaalitasolla fenytoiini säädetään pisteeseen, joka on hyödyllisin ja jolla on minimaalinen määrä sivuvaikutuksia. Jos fenytoiinipitoisuudet ovat liian alhaiset, kohtauksia ei hallita ja niitä esiintyy, vaikka ne olisivat harvinaisempia. Jos fenytoiinipitoisuudet ovat liian korkeat, potilailla esiintyy vähemmän kohtauksia, mutta enemmän sivuvaikutuksia, kuten sekavuutta ja tahattomia silmien liikkeitä.
Fenytoiinipitoisuudet on tarkistettava tiettyinä aikoina. Testi on tehtävä viikosta 10 päivään hoidon aloittamisen jälkeen. Tasot on testattava säännöllisin välein vähintään kerran kuukaudessa yhdenmukaisuuden varmistamiseksi. Lisäksi jos annoksia suurennetaan tai pienennetään, testaus on tehtävä viikon kuluessa säätämisestä. Jos potilaalla on lisääntynyt kohtausaktiivisuus tai sivuvaikutuksia, tasot on tarkistettava ja annokset on säädettävä vastaavasti.