Yhdysvalloissa veronmaksajien on maksettava sosiaaliturvaverot tulojensa perusteella. Tuloverovelvollisten maksettavasta prosenttiosuudesta käytetään nimitystä sosiaaliturvaveroprosentti. Yleensä sosiaaliturvaverot pysyvät vakiona vuodesta toiseen, mutta ne voivat muuttua. Useimpien työntekijöiden ei kuitenkaan tarvitse selvittää sosiaaliturvamaksujen määrää, koska työnantajat soveltavat yleensä nykyisiä verokantoja ja vähentävät nämä verot työntekijöiden palkoista. Itsenäiset ammatinharjoittajat puolestaan ovat vastuussa tarvittavan veromäärän laskemisesta ja maksamisesta verolle Internal Revenue Service (IRS), joka on liittovaltion veroja Yhdysvalloissa käsittelevä järjestö.
Sosiaaliturvaverokantoja käytetään laskettaessa rahan määrää, jonka jokaisen verovelvollisen on maksettava sosiaaliturvasta vuosittain. Onneksi veronmaksajien ja palkanlaskusta vastaavien ei tarvitse arvata velkojaan. Sen sijaan he voivat viitata sosiaaliturvahallinnon tai IRS: n verkkosivustojen tietolomakkeisiin, jotka tarjoavat nykyiset sosiaaliturvaverot. Yleensä tällaiset kaaviot antavat tietoa sosiaaliturvan verotettavien tulojen enimmäismäärästä vuosittain sekä työntekijöille, työnantajille ja itsenäisille ammatinharjoittajille asetetuista sosiaaliturvaveroista.
Useimmissa tapauksissa henkilö, joka on luokiteltu työntekijäksi, ei maksa sosiaaliturvaveroistaan niin paljon kuin itsenäinen ammatinharjoittaja. Tämä johtuu siitä, että työntekijöiden sosiaaliturvaverot ovat yleensä paljon alhaisemmat kuin itsenäisille ammatinharjoittajille asetetut verot. Tyypillisesti työntekijä maksaa vain puolet sosiaaliturvaveroista omista tuloistaan, ja hänen työnantajansa vastaa tätä summaa. Itsenäinen ammatinharjoittaja puolestaan joutuu maksamaan koko sosiaaliturvamaksun itse. Vaadittu maksu veronmaksajaa kohden on yleensä sama riippumatta siitä, onko veronmaksaja työntekijä vai itsenäinen ammatinharjoittaja.
Ymmärtääksesi, miten sosiaaliturvamaksuja käsitellään työntekijöille verrattuna itsenäisiin ammatinharjoittajiin, on hyödyllistä harkita esimerkkiä. Työntekijä saattaa joutua maksamaan esimerkiksi 6.2 prosentin sosiaaliturvamaksuja, ja hänen työnantajansa on maksettava tämä summa. Tästä seuraa, että työntekijälle maksetaan yhteensä 12.4 prosenttia. Itsenäinen ammatinharjoittaja puolestaan joutuu maksamaan koko sosiaaliturvamaksun yksin. 12.4 prosenttia tulisi itsenäisen ammatinharjoittajan taskusta.