Walt Whitman Rostowin, yhdysvaltalaisen taloustieteilijän, josta tuli kansallisen turvallisuuden neuvonantaja Johnsonin presidentin hallinnon aikana, mukaan talouskasvussa on viisi vaihetta. Niihin kuuluu pyrkimys kypsyyteen, perinteinen yhteiskunta ja suuri massan kulutus. Kaksi muuta ovat nousun ja nousun edellytyksiä. Rostow kehitti ja kirjoitti talouskasvuteoriansa kirjassa ”The Stages of Economic Growth: A non-kommunist manifesto” ja väitti, että kaikki yhteiskunnat voidaan luokitella johonkin vaiheeseen. ”Rostowin kasvuvaiheet” on vain yksi talouskasvua ja kehitystä koskevista teorioista, mutta se on yksi yleisimmistä ja vaikutusvaltaisimmista monista talousteorioista.
Perinteisen yhteiskunnan ensimmäisessä vaiheessa maalla tai yhteiskunnalla on yleensä rajallinen käsitys ja käyttö tekniikasta, mitä Rostow kuvailee “pre-newtonilaiseksi”. Se on myös rajallinen tuotteiden tuotannon kannalta, koska teknologiset resurssit ovat hyvin rajalliset, mikä johtaa yleensä suureen riippuvuuteen maatalousalasta. Tämän vaiheen yhteiskuntiin vaikuttavat yleensä myös katastrofit, kuten nälänhätä, vitsaukset ja sodat, mutta tämä ei välttämättä tarkoita, että poliittiset ja taloudelliset olosuhteet olisivat epävakaita. Taloustieteilijät voivat ryhmitellä varhaiset kiinalaiset dynastiat ja jotkut nykyään olemassa olevat afrikkalaiset heimot perinteisen yhteiskunnan alaisuuteen.
Talouskasvun monista vaiheista nousun edellytysten toista vaihetta pidetään eniten siirtymävaiheena, jossa yhteiskunta yrittää omaksua muutoksen kehityksen välineeksi. Yleensä kehitysyhteistyöyhteiskunnassa tapahtuu yleensä kolme tapahtumaa, joista yksi on muiden alojen kasvu, yleensä muiden kehittyneempien yhteiskuntien vaikutuksesta. Kansainvälinen kauppa kasvaa myös ja kukoistavan teollisuuden ja kaupan voitot kohdistetaan useampien toimialojen ja yritysten laajentumiseen. Maataloudella voi silti olla tärkeä rooli, koska tuotteet voivat olla osa kansainvälistä kauppaa.
Kun kaikki mahdollisuudet ovat avautuneet, yhteiskunnan talous siirtyy nousuvaiheeseen, jossa vauraus ja resurssit kasvavat äkillisesti. Tässä vaiheessa perinteinen talouden muoto on muuttunut täysin nykyaikaiseksi ja progressiiviseksi taloudeksi. Rostow kuvailee yhteiskuntia tässä vaiheessa “itsenäiseksi kasvuksi”, joka vie heidät kohti seuraavia vaiheita. Voi kestää kauan, joskus jopa vuosisataa, ennen kuin yhteiskunta saavuttaa progressiivisen status quon ja saavuttaa talouskasvun korkeimmat vaiheet. Tämä ylläpitokausi on neljäs vaihe, pyrkimys kypsyyteen.
Kun progressiivisen yhteiskunnan taloudellinen tilanne on ollut vakaa pitkään, yhteiskunta on nyt viimeisessä vaiheessa, suuren massakulutuksen iässä. Tässä vaiheessa yhteiskunta kokee niin teknistä ja teollista kehitystä, että se voi halutessaan jakaa resurssinsa muihin niin kutsuttuihin tarpeisiin, kuten sosiaalihuoltoon ja sotilaalliseen vahvuuteen. Valtio, joka on saavuttanut halutut talouskasvun korkeammat vaiheet, ei kuitenkaan voi taata, ettei sen taloudellinen kehitys heikkene.