Tärkeimmät avustetun asumisen säännöt vaihtelevat alueittain, joten paikalliset säännöt on otettava huomioon ennen näiden keskusten käyttöä tai ennen niiden käyttöä. Joka tapauksessa Yhdysvalloissa on joitain perusohjeita, joita on noudatettava. Nämä avustetun asumisen säännöt sisältävät mm. Potilaan hoidon ja lääkkeiden hallinnan, yksilölliset palvelusuunnitelmat jokaiselle potilaalle ja tietysti perussäännöt hoitohenkilökunnalle.
Potilaan hoito on yksi tärkeimmistä avustetun asumisen määräyksistä, koska keskuksen ihmisten turvallisuus on vaakalaudalla. Ensimmäinen voimassa oleva sääntö sanoo, että avustetun asumiskeskuksen on oltava potilaiden käytettävissä 24 tuntia vuorokaudessa ja että heitä on seurattava koko ajan. Kaikille potilaille on myös annettava oikea ruokavalio, joka vastaa potilaan perustarpeita ja mahdollisia erityisruokavaliovaatimuksia. Jos tarvitaan erityistarpeita, koulutettujen ammattilaisten on oltava käytettävissä ja valmiita auttamaan. Huoneet, joissa potilaat asuvat, on pidettävä puhtaina, ja jos asukas ei pysty suorittamaan tehtävää, heille annetaan apua. Kaikki lääkärin määräämät lääkkeet annetaan lääkärin asettamissa määräajoissa, kun taas lääkkeitä antava henkilö on vastuussa siitä, että potilas todella käyttää niitä.
Yksilölliset palvelusuunnitelmat on saatettava kaikkien näissä keskuksissa asuvien henkilöiden saataville, ja avustetun asumisen säännöt antavat poliisivirkailijoille mahdollisuuden tarkistaa satunnaisesti tiedot varmistaakseen, että näitä ohjeita noudatetaan. Erityistarpeita vaaditaan välein, joten keskuksen on laadittava hoitosuunnitelma, joka sisältää heidän erityistarpeensa. Jos potilas on esimerkiksi allerginen maidolle, hänen on saatava muutettu valikko, joka poistaa maitotuotteet, mutta tarjoaa silti päivittäin tarvittavat ravintoaineet. Tämä suunnitelma on kirjallinen, ja se voi kattaa kaikki potilaan hoidon näkökohdat ruoasta nukkumisjärjestelyihin.
Viimeiset tärkeimmät avustetun asumisen säännöt kattavat henkilöstön, joka vastaa potilaiden hoidosta ja heidän perheidensä hoitamisesta. Hoitotyöntekijöiden on oltava sertifioituja, ja heillä on henkilöitä, jotka valvovat heitä sen varmistamiseksi, että työn vaatimukset täyttyvät. Ihmiset, jotka luovuttavat lääkkeitä, on koulutettava tekemään niin, eikä mitään lääkkeitä voi korvata tai poistaa ilman hoitavan lääkärin kirjallista lupaa. Myös muiden henkilöstön jäsenten, kuten henkilökohtaisesta hygieniasta vastaavien, on oltava koulutettuja ja sertifioituja, ja ensiapukoulutetun henkilön on aina oltava valmiina auttamaan potilasta tarvittaessa.