Tällä hetkellä on olemassa satoja voimassa olevia kansainvälisiä sopimuksia, joihin osallistuu kahdesta osavaltiosta yli 95 prosenttiin kaikista maan kansoista. Monia nykyaikaisia sopimuksia hallinnoidaan Yhdistyneiden kansakuntien suojeluksessa. Jotkut sopimukset liittyvät riippumattomiin valvontaviranomaisiin, joiden tehtävänä on varmistaa sopimuksen noudattaminen.
Kansainväliset sopimukset ovat peräisin ainakin vuodesta 1258 eKr., Kun Egyptin farao Ramses II ja heettiläinen hallitsija Hattusili III tekivät rauhansopimuksen Kadeshin taistelun jälkeen, joka on historian suurin vaunutaistelu. Alunperin hopeatablettiin merkitty sirpaleinen savikopio on säilynyt tähän päivään asti, ja sitä voi katsella Istanbulin arkeologisessa museossa.
Satoja, ellei tuhansia kansainvälisiä sopimuksia allekirjoitettiin muinaisessa maailmassa keskiajan ja renessanssin aikana lähinnä sotien lopettamiseksi, alueellisten sopimusten tekemiseksi ja liittolaisten taloudellisen ja sotilaallisen tuen takaamiseksi.
Yksi eniten mainituista kansainvälisistä sopimuksista on Geneven yleissopimukset. Geneven yleissopimuksia on ollut neljä, vuosina 1864, 1906, 1929 ja 1949. Geneven yleissopimuksissa käsitellään taistelukentän uhrien, sotavankien ja siviilien kohtelua sodan aikana. Geneven yleissopimukset tarjoavat diplomaattisen kehyksen suojella ei-taistelijoita ja mahdollistaa haavoittuneiden toipumisen taistelukentällä Punaisen Ristin, Punaisen Puolikuun tai Punaisen Kristallin tunnusta lentävien nimettyjen ryhmien avulla.
YK: n peruskirjana tunnettu kansainvälinen sopimus perusti Yhdistyneet Kansakunnat vuonna 1945 toisen maailmansodan jälkeen. Tätä seurasi Pohjois -Atlantin sopimus vuonna 1949, jolla perustettiin sotilasliitto Nato, ja Lontoon sopimus samana vuonna, jolloin perustettiin Euroopan neuvosto. Vuonna 1955 allekirjoitettiin Varsovan sopimus, kuuluisa liitto Itä -Euroopan valtioiden ja Neuvostoliiton välillä, joka auttoi aloittamaan kylmän sodan.
Vuonna 1959 allekirjoitettiin Etelämanteren sopimus, jossa Etelämanner nimettiin tutkimusalueeksi, kiellettiin sotilaallinen toiminta siellä ja jaettiin se viipaleiksi useille kymmenille maille. Vuonna 1961 allekirjoitettiin valtiottomuuden vähentämistä koskeva yleissopimus, jonka tarkoituksena on panna täytäntöön politiikat, joilla suojellaan kansalaisuudettomia ihmisiä. Vuonna 1963 allekirjoitettiin kuuluisa osittaisten testikieltojen sopimus, jossa kiellettiin kaikki ydinkokeet paitsi maanalainen, ja sen jälkeen vuonna 1972 tehty ballististen ohjusten torjuntasopimus, jonka tarkoituksena oli rajoittaa ballististen ohjusten käyttöönottoa, ja vuonna 1974 tehty kynnystestikielto. kaikkien ydinaseiden testaus, joiden teho on yli 150 kilotonnia. Kaikilla näillä sopimuksilla oli merkittäviä vaikutuksia kylmään sotaan. Vuonna 1996 tehtiin kattava testikieltosopimus, jonka tarkoituksena oli kieltää ydinräjähdykset maailmanlaajuisesti mihin tahansa tarkoitukseen, mutta sitä ei ole vielä ratifioitu, ja se edellyttää Yhdysvaltojen, Pohjois -Korean ja Iranin kaltaisten maiden allekirjoituksia ennen sen voimaantuloa.
Useita tärkeitä kansainvälisiä sopimuksia, jotka koskevat joukkotuhoaseita ja sotilaallista rakentamista, on allekirjoitettu. Näitä ovat biologisia aseita koskeva yleissopimus, kemiallisten aseiden yleissopimus ja Euroopan tavanomaisista asevoimista tehty sopimus.