Teollisuudessa ylivoimaisesti tärkein maailmanlaajuisesti käytössä oleva vetyyhdiste on makea vesi, jota seuraa tarkasti erilaiset öljypohjaiset hiilivetytuotteet. Vuonna 2011 arviot veden kulutuksesta maailmanlaajuisesti ovat 68 miljardia kuutiometriä vuodessa. Höyrystymiseen (ET) perustuva vesi, uusiutuva muoto, joka on hankittu pinta-alasta ja valumasta, on 18 miljardia kuutiometriä, ja loput 40 miljardia tulee fossiilisesta pohjavedestä, joka ei ole uusiutuvaa. Tästä 23% käytetään teollisiin tarkoituksiin, joten teollisuuskemikaalina käytetään vuosittain noin 15 miljardia kuutiometriä makeaa vettä. On arvioitu, että vähintään 28% kaikesta maapallolla saatavilla olevasta makeasta vedestä on tarkoitettu ihmisille, joista 69% on tarkoitettu maataloudelle, 23% teollisuudelle ja 8% kotitalouskäyttöön.
Maaöljy on selvästi toiseksi tärkein vetyyhdisteistä teollisuudelle. Öljyn kulutuksen 15 parhaan maan joukossa, mukaan lukien öljynviejämaiden järjestö (OPEC), arvioitiin vuonna 2008 olevan noin 3.4 miljardia kuutiometriä vuodessa eli 20 miljardia tynnyriä vuodessa. Fossiilisten polttoaineiden kulutus kasvoi noin 2% vuodessa vuoteen 2009 asti, jolloin se laski maailmanlaajuisesti keskimäärin ensimmäistä kertaa 30 vuoteen. Suurin osa tästä laskusta tapahtui länsimaissa, joissa oli talouskriisi, kun taas kehitysmaiden öljypohjaisten vetyyhdisteiden yleinen käyttö jatkoi kasvuaan. Vuonna 2009 Kiinasta tuli suurin energiankuluttaja, joka vastaa 18 prosentista maailman energiankulutuksesta.
Veden käyttö teollisuudessa vaihtelee suuresti alueittain. Koko Afrikka käyttää vain noin 5% makeasta vedestä teollisuudelle, kun taas Euroopassa 54% makeasta vedestä käytetään teollisena yhdisteenä. Kehitysmaiden teollistuminen maatalouden sijaan talouskasvun ensisijaisena muotona lisää veden kysyntää nopeasti. Maailmanpankki laskee, että vuonna 2025 käytetään 228 miljardia kuutiometriä vettä vuosittain, ja keskimääräinen vedenkulutuksen kasvu teollisessa ja energiantuotannossa on noin 4.2% vuodessa. Vuoden 2025 esittelyn osuus on 70% kaikesta saatavilla olevasta makeasta vedestä planeetalla, jolloin pieni osa on käytettävissä luonnollisille prosesseille ja ekosysteemeille.
Vetykemia on edelleen elintärkeä teollisuuden kasvulle, vaikka uudet energiateknologiat korvaavat öljyyn perustuvat tekniikat. Biopolttoaineet, kuten etanoli, ovat myös suurelta osin vetyyhdisteitä, joiden kemiallinen kaava on C2H6O. Etanoli, biodieseli ja muut öljyn korvikkeet jalostetaan kasvituotteista, kuten soijapapusta tai palmuöljystä ja maissista. Tämä lisää edelleen makean veden käyttöä tällaisten vetyyhdisteiden teollisessa prosessissa.