Mitkä ovat tietokoneiden verkkokaapelityypit?

Yleensä tietokoneverkkokaapelia on kahta päätyyppiä, nimittäin suojaamattomia kierrettyä paria (UTP) ja suojattua kierrettyä paria (STP). UTP -kaapelit ovat ylivoimaisesti suosituimpia yksittäiskäyttöön; suurimman osan ajasta STP: itä käytetään palvelimissa ja tietokoneiden keskusyksiköissä. STP: n takana oleva tekniikka on vanhempaa, ja verkostojen kehittyessä monet asiantuntijat odottavat, että nämä vaihtelut voidaan poistaa käytöstä. Ne eivät kykene käsittelemään Ethernet- ja kaapelipohjaisia ​​yhteyksiä, koska ne on yleensä optimoitu hitaammille nopeuksille. Suurin osa nykyään myytävistä kaapeleista on UTP -lajikkeita, vaikka valinta ei ole aina täälläkään yksinkertainen; on yleensä monia eri vaihtoehtoja ja vähintään kuusi eri luokkaa, joista jokaisella on omat spesifikaationsa ja ihanteelliset käyttötarkoituksensa. Ihmiset, jotka ovat kiinnostuneita verkkokaapelin ostamisesta joko kotona tai toimistoympäristössä käytettäväksi, ovat usein viisaita aloittaa tutkimalla vaihtoehtoja ja ymmärtämällä niiden erot.

Päätavoite ja tarkoitus

Tietokoneverkko on keino, jolla koneet voivat puhua keskenään, ja yleensä myös keskuspalvelin. Vaikka suuri osa tästä voi tapahtua langattomasti, verkkokaapelit ja kovat johdotukset ovat yleensä tarpeen ainakin jossain. Tietokoneverkkokaapelit yhdistävät eri komponentteja ja toimivat yleensä datapakettien ja digitaalisten tietojen syöttöporttina ja kuriirina. Pöytätietokoneet ja kannettavat tietokoneet käyttävät niitä muodostaessaan yhteyden modeemeihin ja muihin laitteisiin, kuten verkkotulostimiin, ja niitä käytetään myös palvelintasolla eri reitittimien ja keskittimien yhdistämiseen. Erilaiset kaapelit on yleensä optimoitu eri käyttötarkoituksiin, ja ne voivat olla erikokoisia, -pituisia ja -paksuisia.

Suojaamattomat kierretyt parit

Suojaamaton kierretty pari (UTP) on nykyään yleisin tietokoneverkkokaapelin tyyppi. Se koostuu neljästä kahdeksan johdon parista ja se on kytketty käyttämällä RJ-45-pistoketta, joka näyttää ylimitoitetulta puhelinliittimeltä. Ethernet -verkkoprotokolla käyttää UTP: tä, ja useimmat ihmiset ajattelevat sitä, kun he kuvittelevat tietokoneiden online -tilaan yhdistäviä kaapeleita.
Luokkien erottaminen
Yhdysvalloissa sijaitseva standardienmuodostaja TIA/EIA (Telecommunications Industry Association/Electronics Industry Association) jakaa UTP-kaapelit kuuteen luokkaan riippuen ensisijaisesti tiedonsiirtonopeudesta. TIA/EIA -standardit eivät yleensä ole täytäntöönpanokelpoisia, mutta ryhmällä on paljon vetovoimaa, kun on kyse yhdenmukaisuuden edistämisestä etäopetuksessa sekä Yhdysvalloissa että ympäri maailmaa. Siten kuusi luokkaa tunnustetaan yleensä kansainvälisesti. Ne vaihtelevat luokasta 6, joka sisältää kaapelit, joiden katsotaan pystyvän lähettämään tietoja jopa 1 gigabittiä sekunnissa, luokkaan 2, jotka lähettävät tietoja vain 4 megabittiä sekunnissa. Luokka 1 on varattu puhelimen peruskäyttöön.
Luokat 5, 5e ja 6 ovat yleisimpiä lajikkeita, joita löytyy tavallisesta käytöstä, toisin sanoen kodeista ja henkilökohtaisesta verkostoitumisesta. Luokan 6 kaapeli on nopein standardi UTP: lle. Se eroaa luokasta 5e siinä, että se kestää paremmin sähkökohinaa ja ulkoisia häiriöitä, joka tunnetaan myös nimellä ylikuuluminen. Luokka 5, joka ei rajoitu vain neljään pariin, mutta jossa voi olla jopa 100 paria niin sanotussa “runkosovelluksessa”, on korvattu luokalla 5e. Luokkaa 4 käytetään Token Ring -verkoissa, eikä sitä sellaisenaan enää käytetä. Luokkaa 3 käytetään edelleen joissakin puhelinasennuksissa ja Power over Ethernet (PoE) -sovelluksissa.
Luokan 7 kaapelia on ehdotettu vakiona 10 Gbps tiedonsiirron mahdollistamiseksi. Se on kuitenkin teknisesti suojattu kierretty parikaapeli (STP), ja se tarvitsee erilaisen liittimen kuin aiemmat UTP -liittimet. Marraskuussa 2010 laitevalmistajat päättivät jatkaa RJ-45-pistokkeen käyttöä 10 Gigabitin Ethernet-tuotteissaan. TIA/YVA ei tunnista luokkaa 7.
Skenaariot suojatuille parikaapelille
Token Ring -verkkoprotokolla käyttää suojattuja kierrettyjä pareja (STP). Tällainen kaapelointi on pohjimmiltaan kaksi paria neljää johtoa, joissa on kuparipunos tai metallinen suoja johtojen ympärillä. Vaikka sitä käytetään edelleen joissakin laitoksissa, Ethernet- ja UTP -tietoverkkokaapelien kasvu vähitellen poistuu käytöstä. Joitakin muita verkkokaapelointityyppejä on käytössä, kuten kuitukaapeli; nämä kaapelit ovat kuitenkin melko erikoistuneita, eivätkä ne ole oikeastaan ​​yleisessä käytössä enää useimmissa laitteissa.