Uusi kritiikki on eräänlainen kirjallisuuden kritiikki, joka keskittyy pääasiassa tekstin erittäin läheiseen ja analyyttiseen lukemiseen. Tämä on vastoin monia vanhempia kirjallisuuskritiikkityyppejä, joiden painopiste on historiallinen ja sosiaalinen konteksti, jossa teos on kirjoitettu, ja elämäkertaiset tiedot tekijästä. Jotkut uuden kritiikin eduista ovat se, että se on niin läheisesti tekstipohjaista, että se vaatii johdonmukaisia johtopäätöksiä ja että analyysit keskittyvät ensisijaisesti itse kirjallisuuteen eikä toisinaan vieraisiin historiallisiin ja yhteiskunnallisiin asioihin. Haittapuolia ovat se, että se saattaa jättää huomiotta tärkeät yksityiskohdat teoksen kirjoittamisen kontekstista, mikä johtaa epätäydellisiin analyyseihin, ja että se voi myös johtaa epäselviin johtopäätöksiin, jos tekijän elämää ei tutkita riittävästi tekstin ohella.
Yksi uuden kritiikin eduista kirjallisuuden analyysimenetelmänä on se, että se vaatii tekstin selittämistä tai tarkkaa lukemista analysointia varten. Kirjallisuutta käsitellään erillisenä kokonaisuutena itsessään. Sitä tutkitaan, analysoidaan ja tutkitaan, jotta näet, mitä viestejä, teemoja ja malleja sisältyvät itse tekstiin. Tämä tarkoittaa, että jokainen analysoitu kirjoitus on elinvoimainen, elävä ja täynnä merkitystä, koska kaikki analyysit perustuvat kokonaan itse tekstiin.
Tämä kritiikkimenetelmä voi huomata hienovaraisia piirteitä, jotka muutoin jäävät huomaamatta. Muunlainen kritiikki saattaa keskittyä vain tiettyihin elementteihin, kuten psykoanalyyttisen kirjallisuuskriittisen hahmon psykologiaan ja motivaatioon. Uusi kritiikki voi huomata esimerkiksi tiettyjen sanojen, lauseiden tai teemojen toistamisen tai näkökulman tai keskeisen konfliktin vaikutuksen koko teokseen.
Uuden arvostelun haittapuolena on, että se jättää huomiotta teoksen kirjoittamisen historiallisen ja sosiaalisen kontekstin sekä tekijän elämäkerratiedot. Tämän huomiotta jättäminen jättää huomiotta sen tosiasian, että se, mitä tapahtui missä ja milloin teos on kirjoitettu, voi vaikuttaa merkittävästi teokseen. Monet kriitikot väittävät, ettei kirjallisuutta voida todella erottaa kontekstista, jossa se on kehitetty.
Se voi myös olla haitallista teoksen vakaville analyyseille, kun jätetään huomiotta tekijän elämä ja sen vaikutus teokseen, varsinkin koska tekijät valitsevat usein heille tärkeitä aiheita tai kirjoittavat teoksia, jotka ovat alitajuisesti tai tietoisesti omaelämäkerrallisia. Jopa kirjoittajien selvät lausumat puheistaan tai muista kirjoituksistaan, joissa selitetään heidän teostensa merkitykset, jätetään huomiotta tässä kritiikkimuodossa. Se kieltää myös subjektiivisen tavan, jolla kirjallisuutta voidaan lukea ja tulkita. Menetelmä voi myös olla liian tekninen ja keskittyä esimerkiksi riimimallin malleihin teoksessa sen laajan yleisen merkityksen sijasta. Kritiikkityypit, kuten lukijan vastaus, arvostavat yksittäisten lukijoiden subjektiivista kokemusta teosta analysoitaessa.