Mitkä ovat veren komponentit?

Veri koostuu pääasiassa kolmesta asiasta: verisoluista, plasmasta ja verihiutaleista. Solut ovat pääasiassa joko valkoisia tai punaisia, ja yhdessä nämä tekevät suurimman osan nesteen kokonaistyöstä. Esimerkiksi punasolut kuljettavat happea, ja valkosolut auttavat torjumaan infektioita ja tuhoamaan bakteereja. Ilman plasmaa molemmilla solutyypeillä olisi kuitenkin vaikeuksia kiertää ja päästä paikasta toiseen. Plasma koostuu enimmäkseen vedestä ja antaa verelle tutun nestemäisen koostumuksen. Verihiutaleet puolestaan ​​auttavat pitämään kaiken kehon sisällä; tämä elementti on ensisijaisesti vastuussa hyytymisestä, joka estää ihmisiä vuotamasta verenvuotoa ja mahdollistaa haavojen ja viiltojen parantumisen. Usein veri sisältää myös pieniä määriä muita asioita, mukaan lukien tietyt ravintoaineet, proteiinit ja elektrolyytit. Nämä asiat tunnetaan yhdessä ”toissijaisina elementteinä”. Yleensä kaikkien veren komponenttien on toimittava yhdessä ihanteellisen terveyden ylläpitämiseksi. Vaikka jokaisella on oma identiteettinsä, kun joku heikkenee tai rasittuu, koko tasapaino voi häiriintyä, mikä johtaa usein vakaviin terveysvaikutuksiin.

Punasolut

Punasolut, jotka tieteellisesti tunnetaan erytrosyyteinä, ovat luultavasti sitä, mitä useimmat ihmiset ajattelevat, kun he ajattelevat veren pääkomponentteja. Nämä solut käyttävät hemoglobiinia hapen kuljettamiseen koko kehossa. Tämä hemoglobiini tai tarkemmin sanottuna hemoglobiinin rauta antaa verelle punaisen värin. Punasolut ovat suhteellisen pyöreitä, ja niiden keskellä on syvennyksiä, ja niitä kuvataan usein donitseiksi, joiden keskukset ovat vain hieman täytettyjä.

Hapen jakautuminen on terveyden kannalta kriittinen tehtävä, ja nämä solut tekevät suurimman osan työstä. Kun veri kulkee sydämestä keuhkoihin, hemoglobiinimolekyylit sitoutuvat keuhkoissa olevan hapen kanssa. Kun veri kulkee keuhkojen läpi, se palaa hetkeksi sydämeen pumpattavaksi muuhun kehoon ja toimittaa vähitellen happea muille kehon soluille.

Valkosolut

Valkosolut, jotka tunnetaan myös virallisemmin leukosyyteinä, ovat toinen veren keskeisistä komponenteista. Nämä solut torjuvat infektioita, ja niitä on yleensä kolme tyyppiä: granulosyytit, lymfosyytit ja monosyytit. Lympocyte -perheessä on lisäksi kaksi erilaista solutyyppiä: T -solut ja B -lymfosyytit. T -solut ovat vastuussa immuunijärjestelmän toiminnasta, kun taas B -lymfosyytit tuottavat vasta -aineita. Monosyytit kulkevat soluseinien läpi ja niistä tulee makrofageja, jotka sitten syövät sekä haitallisia bakteereja että vahingoittuneita ja kuolleita soluja, jotka ovat kotoisin kehosta.

verihiutaleet

Verihiutaleet tai trombosyytit ovat teknisesti myös verisoluja, mutta ne ovat paljon pienempiä kuin punaiset ja valkoiset ja niillä on myös hyvin erilainen rooli. Verihiutaleiden ensisijainen tehtävä on saada verihyytymä. Kun verihiutaleet altistuvat ilmalle, mikä tapahtuu, kun haava vuotaa verta, ne hajoavat ja vapauttavat erityisen hyytymisaineen vereen. Tämä aine aiheuttaa epäsuorasti fibrinogeenistä, proteiinista, fibriiniä, joka on hyytymisaine. Fibriini muuttuu pitkiksi merkkijonoiksi, jotka mattaavat yhteen muodostaen hyytymän, joka estää punasoluja pääsemästä kehosta haavan läpi. Tämä tekee verihiutaleista yhden tärkeimmistä veren komponenteista, koska ne estävät liiallista verenhukkaa ja edistävät nopeaa paranemista, mikä voi vähentää tartuntamahdollisuuksia.

Plasma

Veriplasma muodostaa yli puolet veren kokonaiskoostumuksesta ja itsessään noin 90% vettä. Plasman päätarkoitus on kuljettaa veren muut komponentit koko kehoon. Samalla se kuljettaa myös erilaisia ​​proteiineja, ravintoaineita, elektrolyyttejä, hormoneja, kolesterolia, vitamiineja ja kemikaaleja, kuten rautaa.
Toissijaiset elementit
Nämä proteiinit ja muut ravintoaineet tunnetaan laajalti verikemian “toissijaisina elementeinä”. Ne eivät aina ole läsnä, eivätkä ne aina esiinny ennustettavissa tai muuten rutiininomaisina pitoisuuksina. Osa tästä liittyy henkilön elämäntapoihin tai terveystarpeisiin. Veri reagoi usein kehon kriiseihin tai ruokavalion liiallisuuksiin huuhtelemalla ravintoaineita joko johonkin tiettyyn paikkaan tai jostakin.