Viisi skandhaa ovat viisi elementtiä tai “aggregaattia”, joiden sanotaan muodostavan ihmisen kokemuksen buddhalaisuudessa. Koska henkilökohtainen kokemus on viiden skandhan tuote, todellista itseä ei ole. Kärsimyksen sanotaan johtuvan samaistumisesta viiteen skandhaan, kun taas vapaus voi tulla siitä, että tunnistamme viiden skandhan tyhjyyden ja itsen olemattomuuden.
Viisi skandhaa ovat muoto, tietoisuus, tunne, havainto ja muodostuminen. Maailma tai samsara, joka ymmärretään myös reinkarnaation kiertokuluksi, koetaan yksinomaan skandhan kautta. Muoto tai rūpa on kaikkea fyysistä, sekä ulkomaailma että keho itse, mukaan lukien aistielimet. Muoto on jaettu mahābhūtaan tai neljään suureen elementtiin: maa, tuli, ilma ja vesi. Kaikki fyysisen aineen osat, myös ihmiskeho, on supistettu näihin neljään elementtiin.
Tietoisuus tai vijñāna tunnetaan myös nimellä elämänvoima tai mieli. Se syntyy muiden skandhojen vuorovaikutuksesta. Muut kolme skandhaa muodostavat yhdessä henkiset tekijät eli setasikan.
Ensimmäinen setasikasta on tunne tai vedanā, joka sisältää kaiken viiden aistin kautta koetun. Aisti tai saññā on aistien kautta koketun asian tunnistaminen, esimerkiksi vihreän värin havaitseminen tai kellon soinnin ääni. Muodostuminen tai sankhāra on kaikki henkistä toimintaa, joka johtuu heidän havainnostaan esineestä.
Viiden skandhan katsotaan olevan ihmisten kärsimysten lähde, koska ihmiset pitävät niistä kiinni tai kokevat himoa sen sijaan, että he vain kokisivat ne. Esimerkiksi useimmilla ihmisillä on itsetunto, joka syntyy viiden skandhan vuorovaikutuksesta, joten kun keho väistämättä kokee iän ja sairauden, he tuntevat itsensä menetyksen ja siten henkistä tuskaa fyysisen kivun lisäksi. Polku valaistumiseen tai nirvanaan edellyttää viiden skandhan tunnistamista pysyviksi ja tyhjiksi ja menettämistä kiintymykseen niihin, lopulta saavuttaen “ei-itseni” tai anatta. Tämä tapahtuu yleensä meditaation avulla.