Viisi tiibetiläistä rituaalia ovat ikivanha joogaharjoitus. Heidän varhaisin tunnettu julkaisunsa oli Peter Kelderin vuonna 1939 julkaisema The Eye of Revelation. Toisin kuin intialaiset joogaharjoitukset, viisi tiibetiläistä rituaalia edellyttävät, että osallistuja on tilassa ikuisessa liikkeessä. Rituaalien pätevyydestä on ilmaistu epäilyksiä, koska yksikään tiibetiläinen ei ole vahvistanut niiden aitoutta.
Kelderin kirjasessa kerrotaan keskustelusta nimettömän matkustajan, väitetysti eläkkeellä olevan brittiarmeijan eversti kanssa. Määrittämättömänä aikana 1900 -luvun alussa eversti Bradford, salanimi, jonka herra Kelder antoi tälle nimettömälle matkustajalle, matkusti eläkkeelle jäämisen jälkeen Tiibetiin etsimään tarunomaista lamaseryä, jonka hän oli kuullut sisältävän nuoruuden suihkulähteen. Kelder väitti, että Bradford oli löytänyt tämän lamaseryn, jossa hänelle annettiin viisi rituaalia, joiden oli tarkoitus antaa osallistujalle voimaa ja miehekkyyttä sekä kuudes rituaali, joka sisälsi hengitysharjoituksen.
Viiden tiibetiläisen rituaalin vuorovaikutus kehon kanssa selitettiin Bradfordille ja myöhemmin Kelderille keinona ylläpitää ihmiskehon sisällä olevien seitsemän pyörreliikkeen asianmukainen pyörivä liike. Kelderin kirjasessa viitataan niihin psyykkisinä pyörreinä, ja ne sijaitsevat Tiibetin uskomusten mukaan ihmiskehon seitsemässä elintärkeässä kohdassa. Rituaaleilla on valta palauttaa pyörteet alkuperäiseen tilaansa ja nopeuteensa, mikä vastustaa hitautta, jonka vihkon mukaan vanhuus liittyy.
Ensimmäinen rituaali vaatii osallistujaa pyörimään ympyröissä myötäpäivään ja seisomaan kädet maan suuntaisesti. Toinen suoritetaan makuulla. Harjoittaja, pitäen kädet lähellä sivujaan, nostaa jalkansa, kunnes ne ovat kohtisuorassa lattiaan nähden. Polvien tulee olla taipumatta harjoituksen aikana. Kun jalat on pidetty suorina ja ripustettuina lyhyen ajan, ne lasketaan varovasti uudelleen ja prosessi toistetaan pienen rentoutumisikkunan jälkeen.
Koko kolmannen rituaalin ajan kädet painetaan harjoittajan sivuja vasten, ja hän pysyy polvillaan, jalat työnnettyinä kehon alle. Rituaalin ensimmäinen puoli vaatii harjoittajan taipuvan vyötäröltä ja nojautuvan eteenpäin niin pitkälle kuin pystyy ja pyrkii pitämään leuan painettuna rintakehää vasten. Toisella puoliskolla harjoittaja nojaa taaksepäin ja taipuu jälleen vyötärölle mahdollisimman pitkälle. Kun harjoituksen molemmat puoliskot on suoritettu, vartalo palautetaan pystyasentoon. Harjoitus alkaa uudelleen levon jälkeen.
Neljäs rituaali alkaa istuen molemmin käsin lattialla kummallakin puolella ja jalat ojennettuina suoraan. Polvien takaosan tulee myös koskettaa lattiaa. Vartalo nostetaan ylös, kunnes jalat jaloista polviin sekä käsivarret ovat lähes kohtisuorassa maahan nähden, jolloin vartalo on yhdensuuntainen lattian kanssa. Pää ripustetaan taaksepäin niin pitkälle kuin se voi mennä, ja asento säilytetään muutaman minuutin ajan, kunnes keho vapautetaan ja annetaan rentoutua.
Viimeisenä viidestä tiibetiläisestä rituaalista keho asetetaan push-up-asentoon siten, että kädet ja jalat on asetettu 2 cm: n etäisyydelle toisistaan. Vartalo ja pakarat on nostettu ylös ja niitä pidetään hartioiden yläpuolella pään ollessa alhaalla rinnassa. Tämän liikkeen jälkeen kehon annetaan laskeutua, kun se on edelleen nostettuna maasta ja pää nostettuna.