Presidentti Woodrow Wilson valittiin toiselle kaudelle Yhdysvaltojen presidentiksi vuonna 1916 kampanjan iskulauseella: “Hän piti meidät sodasta.” Helpottaen epäonnistunutta rauhansopimusta liittoutuneiden ja ensimmäisen maailmansodan keskusvaltojen välillä, Wilson allekirjoitti sodanjulistuksen Saksaa vastaan 6. huhtikuuta 1917, joka uhkasi rajoittamatonta sukellusvenesotaa helmikuussa 1917.
Edistääkseen ensimmäisen maailmansodan jälkeistä rauhaa ja edistääkseen moraalia Yhdysvaltojen kansalaisten keskuudessa Wilson piti kongressin yhteisen istunnon 8. tammikuuta 1918. Tämä puhe on lähinnä sodanjälkeinen rauhansuunnitelma, jota kutsutaan historiallisesti Woodrow Wilsonin neljätoista pisteen puheeksi. Puheen viisi ensimmäistä kohtaa sisälsivät yleisiä ohjeita ja loput Woodrow Wilsonin neljätoista pistettä olivat erityiskysymyksiä, jotka oli ratkaistava sodan lopussa.
Ensimmäinen Woodrow Wilsonin neljätoista pistettä viittasi Euroopassa käydyn salaisen diplomatian aikakauteen. Wilson vaati avoimia liittoja ja sopimuksia maiden välillä. Tämä avoimuus mahdollistaisi kaikkien kansainvälisten sopimusten vastuullisuuden.
Woodrow Wilsonin neljännentoista kohdan toinen ja kolmas kohta viittaavat merien vapauteen ja vapaakauppaan. Wilson totesi, että kaikilla mailla pitäisi olla täysi vapaus merillä aluevesien ulkopuolella, ja tämä tulisi muuttaa vain kansainvälisellä sopimuksella. Wilson väitti, että kaikki taloudelliset esteet olisi poistettava ja vapaakauppa sallittava rauhanomaisten maiden välillä.
Kohdat neljä ja viisi edellyttävät rauhanomaisten kansallisvaltioiden luopumista vallasta. Kohdassa neljä Wilson ilmoittaa, että kaikkien rauhanomaisten valtioiden on riisuttava aseista ja niillä on oltava vain tarpeeksi aseita kotiturvallisuuden vuoksi. Viides kohta edellyttää, että imperialistiset kansat hylkäävät kaikki siirtomaavallat ja toimivat yhdessä siirtomaa -asukkaiden etujen kanssa.
Woodrow Wilsonin neljäntoista pisteen kuusi, seitsemän ja kahdeksas kohta edellyttävät Venäjän, Belgian ja Ranskan evakuointia ja palauttamista tarvittaessa. Erityistä huomiota kiinnitetään Venäjään. Wilson väittää, että heille on annettava mahdollisuus todistaa hyvä käyttäytyminen ja hyvä tahto vapaana kansakuntana.
Seuraavat kolme kohtaa käsittelevät ensimmäisen maailmansodan vuoksi muuttuneiden rajojen uudelleen piirtämistä. Wilson vakuuttaa, että Italian, Itävallan-Unkarin ja Balkanin alueet olisi evakuoitava, kunnostettava ja piirrettävä uudelleen kansalaisuuslinjojen perusteella. Kaksitoista ja kolmetoista kohtaa vaativat Turkin ja Puolan itsenäisyyttä ja suvereniteettia.
Woodrow Wilsonin neljäntoista kohdan viimeinen kohta vaatii kansainvälistä kansojen yhdistystä, joka kuulee kaikkien kansojen äänet. Kansainliitto perustettiin tämän kohdan vuoksi, joka myöhemmin purettiin ja Yhdistyneet kansakunnat perustettiin.
Woodrow Wilsonin neljätoista pistettä opetetaan amerikkalaisen poliittisen ajattelun ja kansainvälisten suhteiden opiskelijoille. Wilsonin katsotaan vaikuttaneen amerikkalaisiin näkemyksiin liberalismista ulkopolitiikassa.