Seuraavien vuosikymmenten aikana biotekniikan ja nanoteknologian kehitys antaa meille uusia ja tehokkaita hoitomuotoja ihmisen radikaalin elämän pidentämiseksi. Noin viime vuosisadalla ihmisten elinajanodote on pidentynyt keskimäärin neljännesvuosittain vuodessa, ja tämä suuntaus varmasti kiihtyy tulevaisuudessa. Tekniikalla, joka todistettavasti pidentää ihmisen elämää tai parantaa sen laatua, on valtava taloudellinen tuki. Paremman ikääntymisen estävän tekniikan väistämättömyyden myötä biokonservatiivit ja elämän pidentämisen kannattajat ovat alkaneet tutkia mahdollisia ongelmia, jotka nousevat pidemmästä ja terveemmästä elinkaaresta. Tietenkin useimmin kuultu vastaväite elämän pidentämisestä käytävissä keskusteluissa on tietysti ylikansoitus.
Ennen kuin ryhdyt vastalauseisiin, huomaa tämä: Kun resursseja on riittävästi, ihmiset lisääntyvät eksponentiaalisesti. Toisin sanoen väestö kaksinkertaistuu jokaisella aikavälillä. Tällä hetkellä tämä väli on noin 34 vuotta.
Kerättävien resurssien määrää rajoittavat kolme ulottuvuutta – mikä tarkoittaa, että resurssiemme kasvu on parhaimmillaan kuutiofunktio. Jos piirtät kaavioon eksponentiaalifunktion verrattuna kuutiofunktioon, huomaat, että eksponentiaalit ylittävät aina tällaiset funktiot riittävän kauan. Tarinan moraali on se, että jopa lyhyellä elinajalla organismit on yksinkertaisesti suunniteltu lisääntymään nopeasti ja kuluttamaan kaikki paikalliset resurssit nopeammin kuin uusia resursseja voidaan hankkia. Tämä tarkoittaa sitä, että elämän pidennyksellä tai ilman sitä syntyvyys on pidettävä riittävän alhaisena, jotta resurssit eivät loppu ennen kuin voimme hankkia lisää.
Leon Kassin ja Bill McKibbenin kaltaiset ihmiset ovat väittäneet, että radikaali elämän pidentäminen poistaisi elämän. Elämän rajallisuuden on tarkoitus antaa sille merkitys ja selkeä alku, keskikohta ja loppu. Se ylläpitää nuorten, keski-ikäisten ja vanhusten tarvittavia sosiaalisia rooleja. BBC: llä kommentaattori meni jopa niin pitkälle, että sanoi äärimmäisen elämän pidentämisen pilaavan joulun.
Ylikansoitus on laaja huoli. Ympäristönsuojelijat ovat erityisen huolissaan ihmisen jalanjäljestä hauraalla biosfäärillämme. Elämän pidennyksen kannattajat viittaavat syntyvyyden laskuun maailmanlaajuisesti ja huomaavat, että kun naiset ovat paremmin koulutettuja ja käsityö vähenee, vanhemmat keskittyvät laatuun määrän sijasta. He huomauttavat, että meidän on väistämättä siirryttävä maailmaan, jossa lisääntymme vastuullisesti ja että meillä on vain niin monta lasta kuin yhteiskunnan infrastruktuuri voi tukea. Teknologian parannusten ansiosta voimme myös hyödyntää paremmin rajallisia resursseja ja tukea laajentumista avaruuteen.
Biokonservatiivit ja ympäristönsuojelijat eivät ole niin optimistisia. He pitävät uusiutuvaa energiaa ja suosittua avaruusmatkaa kauas tulevaisuuden edistysaskeleena, ratkaisuna, joka ei tule ennen kuin on liian myöhäistä. Jotkut jopa väittävät, että “resurssisodat” ovat jo alkaneet ja olemme peruuttamattomasti kohti Malthusin katastrofia.
Toinen yleinen vastalause on, että kuolemattomina me kyllästyisimme. Tietenkin on monia ihmisiä, jotka vastustavat tätä vedoten satojen tai jopa tuhansien vuosien arvoisiin kokemuksiin, joita he haluaisivat saada, kun heille annetaan mahdollisuus. Jotkut transhumanistit näkevät älykkyyden parantamisen ratkaisuna tylsyyteen. He sanovat, että jos olisimme älykkäämpiä, voisimme tukea laajempaa, monimutkaisempaa ajattelua ja havaintoja, jotka ylläpitäisivät kiinnostuksemme lähes loputtomiin.