Yksi hallinnon johtavista periaatteista on julkisen hyödyn tuottaminen, usein tarjoamalla palveluita, jotka mittakaavan tai kustannusten vuoksi eivät voi ilmetä yksityisesti tai yksilöllisesti. Näiden palvelujen hallintoa ja hallinnointia kutsutaan yleisesti yleiseksi järjestykseksi. On olemassa joukko yleisen politiikan kysymyksiä, jotka ovat perinteisesti tärkeämpiä ja kiistanalaisempia kuin muut.
Joitakin vanhimmista ja ajattomimmista yleisen politiikan kysymyksistä ovat kansanterveys, yleinen hyvinvointi, poliisi ja palokunta sekä liikenne. Varhaiset sivilisaatiot, kuten Kreikassa, Roomassa ja Lähi-idässä, kamppailivat julkisten palvelujen, kuten makean veden toimittamisen ja teiden rakentamisen, kanssa. Näiden muinaisten yhteisöjen täytyi paitsi käsitellä tällaisten palvelujen tarjoamisen logistiikkaa, myös päästä yhteisymmärrykseen siitä, kuinka ne maksetaan. Tämä on yleensä toteutettu verotuksen kautta.
Muut yleiseen järjestykseen liittyvät kysymykset ovat kehittyneet ajan myötä. Viktoriaanisesta aikakaudesta lähtien julkinen kysyntä sanitaatiolle, viestintäinfrastruktuurille, joukkoliikenteelle ja monille muille teknologian tuloksena syntyneille palveluille on lisääntynyt. Toinen kasvava ongelma 21-luvulla on ympäristönsuojelu ja luonnonsuojelu, erityisesti energian suhteen.
Nykyaikana julkinen politiikka on kehittynyt akateemiseksi ja ammatilliseksi alaksi, jolle on saatavilla useita syventäviä tutkintoja. Yleisön politiikan kysymyksiä jatko-opiskelijat voivat suorittaa alan maisterin ja tohtorin tutkinnon. He voivat sitten jatkaa useille eri ammateille. Julkisen politiikan toimijoille on myös ammattiyhdistys, joka tunnetaan nimellä Association for Public Policy Analysis and Management.
Yleisen politiikan kysymykset eivät ole vain julkisesti valittujen virkamiesten alaa. Kun julkisiin menoihin käytetään enemmän rahaa ja muita resursseja, niin kutsutut erityiset edut – jotka vaihtelevat voittoa tavoittelemattomista hyväntekeväisyysjärjestöistä yksityisen sektorin ryhmiin – lobbaavat lainsäätäjiä hyväksymään heidän tarkoituksiinsa hyödyllistä lainsäädäntöä. Muita lobbaajia on myös yrittääkseen hillitä julkisia menoja ja alentaa veroja.
Internetin ja sen erilaisten välittömän viestinnän muotojen yleistyessä osallistuminen yleiseen politiikkaan on demokratisoitunut entisestään. Huolestuneet kansalaiset voivat käyttää monia samoja tietolähteitä kuin lainsäätäjät ja lobbaajat ja rakentaa ruohonjuuritason liikkeitä minkä tahansa asian puolesta tai vastaan, josta he pitävät vahvasti. Kun aikoinaan keskustelu yleisestä politiikasta rajoittui vain hallitsevaan luokkaan, nyt käytännössä kuka tahansa, jolla on mielipide, voi punnita ja auttaa muokkaamaan tulosta.