Sähköisen etsinnän säännöt vaihtelevat melko dramaattisesti maasta toiseen, mutta yleisesti ottaen yleisimmät säännöt liittyvät siihen, miten sähköisesti tallennetut tiedot on luovutettava vastapuolelle ja mitä ehtoja luovuttamiselle on tehtävä. Yhdysvalloissa e-discovery-säännöt ovat yleensä liberaaleja. Laki vaatii paljastamaan kaiken, mitä pidetään “asiaankuuluvana”, ellei sitä suojata tietty etuoikeus. Tilanne on paljon rajoittavampi Euroopan unionissa, jossa direktiivit kieltävät henkilökohtaisten tunnistetietojen jakamisen yhdeltä toiselta toiselta ilman suostumusta tai tiettyä lakisääteistä velvoitetta.
Yleisimmät e-discovery -säännöt liittyvät siihen, miten sähköisen etsinnän pitäisi tapahtua. Löytö on oikeudellinen menettely, joka tapahtuu ennen oikeudenkäyntiä ja joka on pohjimmiltaan mahdollisuus molemmille oikeudenkäynnin osapuolille tarkastella toisen asiakirjoja pyrkien etsimään todisteita ja rakentamaan tapauksen. Internet -aikakaudella suuri osa löytövarjoon kuuluvasta materiaalista tallennetaan sähköisesti. Hallitukset säätivät sähköisiä etsintäsääntöjä prosessin virtaviivaistamiseksi.
Yhdysvalloissa sähköistä etsintää koskevat säännöt on kodifioitu liittovaltion siviiliprosessisäännöissä. Säännöissä määritetään muun muassa sähköisen etsinnän asianmukainen laajuus, mukaan lukien se, millaisia tietoja on annettava ja miten etsintää olisi pyydettävä osapuolten välillä. Siihen sisältyvät myös säännöt siitä, miten sähköiset tiedot on säilytettävä ja pakotettava.
Yhdysvaltain laki asettaa myös kiinteät määräajat, jotka määräävät, milloin e-discovery-materiaalit on luovutettava ja milloin osapuolten on tapahduttava hyväksyäkseen löytöehdot. Materiaalin muoto on myös tärkeä. Kaikkien löydettävissä olevien tietojen on oltava luettavissa ja säilytettävä alkuperäisessä muodossaan ilman puutteita tai lisäyksiä. Säännöissä säädetään etuoikeuksista tai poikkeuksista siihen, mitä asiakirjoja on luovutettava, sekä hahmotellaan seuraamukset ja seuraamukset noudattamatta jättämisestä.
Euroopan unionin maat noudattavat rajoittavampaa lähestymistapaa. Kunkin jäsenvaltion hyväksymä EU: n tietosuojadirektiivi (95/46/EY) määrittelee EU: n laajat yksityisyysvaatimukset. Nämä säännöt eivät ole suoria sähköisen etsinnän sääntöjä, kuten Yhdysvaltojen säännöt, mutta ne liittyvät kuitenkin sähköiseen etsintään, koska ne rajoittavat henkilötietojen jakamista. Lyhyesti sanottuna ne estävät useimpien henkilökohtaisten tunnistetietojen paljastamisen joko oikeudenkäynneissä tai muuten.
Poikkeuksia on, kun tunnistettu henkilö antaa suostumuksensa tai kun tiedot ovat tarpeen lakisääteisen velvoitteen täyttämiseksi. Sähköinen etsintä voi joissakin olosuhteissa olla laillinen velvoite, mutta ei aina, eikä yleensä silloin, kun se on peräisin ulkomailta. Suuri osa minkä tahansa yrityksen sähköisistä asiakirjoista sisältää todennäköisesti henkilökohtaisia tunnistetietoja jossain muodossa. Henkilökohtaisten tunnistetietojen määrittäminen vaihtelee maittain, mutta paikoin se on yksinkertaista kuin koko nimi tai puhelinnumero. Tietosuojadirektiivissä vahvistetaan säännöt tietojen poistamisesta tai muokkaamisesta.
Eurooppalaiset säännöt kieltävät yleensä myös kaiken sähköisen tiedon viennin maihin, joissa yksityisyyden suojakehykset ovat vähemmän rajoittavia. USA on sellainen maa. EU: n säännöt sallivat rajoitetun tiedonvaihdon Yhdysvaltojen kanssa oikeudenkäynnin aikana, mutta vain jos tietyt vaatimukset ja itsesertifiointistandardit täyttyvät.