Clomid®, jota myydään myös geneerisenä lääkkeenä klomifeeni, kuuluu selektiivisten estrogeenireseptorimodulaattoreiden lääkeryhmään. Negatiivisen palautteen estämisen vuoksi hypotalamuksessa selektiiviset estrogeenireseptorimodulaattorit, kuten Clomid®, lisäävät gonadotropiinien tuotantoa, auttavat indusoimaan ovulaatiota, tukahduttamaan imetyksen, hoitamaan oligospermiaa ja mahdollisesti parantamaan miesten hypogonadismia. Normaali Clomid® -aloitusannos vaihtelee hoidettavan tilan mukaan.
Ovulaation indusoimiseksi suositellaan kerran vuorokaudessa otettavaa 50 mg: n Clomid®-annosta. Hoito on aloitettava mahdollisimman lähellä potilaan kuukautiskierron viidennen päivää. Potilaat, jotka eivät ole kokeneet äskettäin kohdun verenvuotoa, voivat kuitenkin aloittaa hoidon milloin tahansa. Jos raskaus ei tapahdu ovulaatiosta huolimatta, enintään kaksi hoitojaksoa voidaan jatkaa viiden päivän ajan samalla Clomid® -annoksella.
Vaikka useimmat potilaat vastaavat ensimmäiseen hoitojaksoon, toinen hoitojakso suuremmalla Clomid® -annoksella voidaan antaa potilaille, joilla ovulaatiota ei tapahdu. Toisen hoitojakson aikana voidaan antaa 100 mg: n hoito -ohjelma kerran päivässä viiden päivän ajan heti 30 päivän kuluttua ensimmäisen hoitojakson päättymisestä. Vaikka kolmas hoitojakso voidaan antaa samalla annostasolla, valmistaja ei suosittele muita hoitojaksoja. Jotkut lääkärit ovat kuitenkin ilmoittaneet onnistuneista raskauksista ja synnytyksistä useamman peräkkäisen syklin, kymmenen päivän hoito -ohjelman tai jopa 200 mg: n vuorokausiannoksen jälkeen.
Clomid® -valmistetta voidaan käyttää myös imetyksen lopettamiseen. 50-100 mg: n annos voidaan antaa suun kautta viiden päivän ajan. Vaikka yksi hoitojakso yleensä riittää, voidaan tarvittaessa suorittaa toinen hoitojakso.
Kun lääkettä käytetään oligospermian hoitoon, hoidon kesto on huomattavasti pidempi kuin ovulaation tai imetyksen tukahduttamisen aika. Hoito kestää yleensä useita kuukausia, ja potilaat saavat Clomid® -annosta 25-100 mg kerran vuorokaudessa.
Clomid® -annosta ei tarvitse muuttaa potilaille, joilla on heikentynyt munuaisten toiminta. Potilaita, jotka saavat lääkettä pitkään aikaan, on ehkä seurattava sen siedettävyyden selvittämiseksi. Lääkettä ei kuitenkaan saa antaa potilaille, joilla on ollut maksasairaus tai jotka kärsivät maksan vajaatoiminnasta.