Useat tekijät voivat vaikuttaa lapsuuden emotionaaliseen kehitykseen, mukaan lukien perheen tuki, koulutus ja leikki, perheen tulotaso ja geneettiset poikkeavuudet tai muut sairaudet. Perhevuorovaikutus näyttää olevan tärkein vaikutus lapsen emotionaaliseen kehitykseen. Tutkimukset ovat osoittaneet, että lapsen ensimmäiset viisi kehitysvuotta ovat ratkaisevan tärkeitä terveelle tunne -elämälle.
Merkittävin emotionaaliseen kehitykseen vaikuttava tekijä lapsuudessa näyttää olevan perheen kasvattaminen. Vanhempien osallistuminen on tärkeää. Jo kolmen kuukauden ikäiset lapset voivat jäljitellä vanhempiensa ja sisarustensa ilmeitä. Pikkulapset pitävät muiden lasten läheisyydestä, vaikka kaksi vuoteen asti he leikkivät rinnakkain eivätkä suoraan muiden lasten kanssa.
Kiinnitys aikuiseen, erityisesti äitihahmoon, on avain sosiaaliseen ja emotionaaliseen kehitykseen lapsuudessa. Johdonmukainen ja vaaliva vanhempien käyttäytyminen on välttämätöntä lapsen emotionaalisen terveyden kannalta. On tärkeää, että vanhemmat ymmärtävät lapsensa tarpeet. Itku on tärkein tapa kommunikoida pikkulapsilla, ja hymyily on merkki nautinnosta tai halusta saada jotain enemmän.
Altistuminen järjestelmälliselle koulutukselle varhaisessa vaiheessa voi myös vaikuttaa lapsen emotionaaliseen hyvinvointiin. Tutkimukset osoittavat, että varhaiskasvatuksen saaneilla lapsilla on usein paremmat mahdollisuudet olla vuorovaikutuksessa muiden lasten kanssa ja kehittää sosiaalisia taitoja. Sekä hienoja että bruttomotorisia taitoja voidaan parantaa järjestämällä leikkiä ja luovia projekteja. Vielä tärkeämpää on, että näiden taitojen hallitseminen voi parantaa lapsen itsetuntoa.
Tutkimukset ovat löytäneet yhteyden perheen tulotason ja lapsen kehityksen välillä. Pienituloisilla perheillä on yleensä enemmän lapsia, joilla on emotionaalisia ongelmia. Vanhemmat tekevät usein pitkiä työpäiviä tarjotakseen ruokaa ja suojaa, joten he voivat olla emotionaalisesti tyhjentyneitä eikä heillä ole aikaa sitoutua lastensa kanssa. Pienituloisten perheiden lapset eivät myöskään voi saada varhaiskasvatusta.
Geneettiset poikkeavuudet ja sairaudet voivat vaikuttaa lapsuuden emotionaaliseen kehitykseen. Lapsilla, joilla on Downin oireyhtymä tai muut sairaudet, jotka vaikuttavat kognitiiviseen toimintaan, voi olla vaikeampi suhtautua sosiaalisesti. Myös muut sairaudet voivat aiheuttaa ongelmia. Esimerkiksi korkea kuume, joka aiheuttaa kuulon heikkenemistä tai heikentymistä, voi vaikuttaa lapsen kykyyn olla yhteydessä perheeseensä ja ikätovereihinsa ja menestyä koulussa.
Se, mitä tapahtuu lapsen ensimmäisen viiden vuoden aikana, vaikuttaa syvästi hänen emotionaaliseen terveyteensä. Vanhempien tuki ja kasvatus ovat avainasemassa, etenkin ensimmäisinä vuosina. Kolmen ja viiden vuoden ikäiset lapset alkavat olla vuorovaikutuksessa muiden lasten kanssa ja kehittää sosiaalisia taitojaan. He oppivat ystävystymään ja ratkaisemaan erimielisyydet muiden lasten kanssa.