Ikuisuus on taloudellinen omaisuus, joka maksaa sovittua korkoa ikuisesti. Se on enemmän taloudellinen malli kuin todellisuus. Ikuisuuden nykyarvo voidaan laskea yksinkertaisella kaavalla, joka sisältää vuosittain suoritettavan maksun ja diskonttokoron. Diskonttokoron valinta on hieman subjektiivista, joten ikuisuuden nykyarvon laskeminen ei ole objektiivinen prosessi.
Ikuisuus on eräänlainen elinkorko, rahoitusväline, jolla toinen osapuoli maksaa kiinteän summan ja toinen osapuoli palauttaa kiinteän summan vuosittain, kunnes ensimmäinen osapuoli kuolee. Arvioidessaan annuiteettia useimmat analyytikot ottavat todellisuudessa huomioon henkilön iän, sukupuolen ja terveyden arvioidakseen odotetun elinkaaren ja olettavat sitten, kuinka kauan maksu kestää. Annuiteetin katsominen ikuisuudeksi on enemmän matemaattinen käsite, joka toimii sillä perusteella, että maksut kestävät loputtomasti. Tämä ei välttämättä ole realistinen näkemys, mutta matemaattisesta näkökulmasta se heijastaa epävarmuutta. On olemassa joitakin aitoja ikuisuuksia, kuten brittiläisiä sotavelkakirjoja, joita ei voida lunastaa nimellisarvostaan, mutta joilla voidaan käydä kauppaa, ja jotka siten teoriassa jatkavat vuotuisen summan maksamista nykyiselle haltijalle ikuisesti.
Rahoitusanalyytikot yrittävät usein selvittää kiinteän summan maksavan omaisuuserän nykyarvon. Analyytikko voi esimerkiksi yrittää asettaa joukkovelkakirjalainalle arvon, joka maksaa tietyn summan kullekin seuraavalle 10 vuodelle. Arvioinnissa voidaan ottaa huomioon se, että henkilön on odotettava rahaa, riski siitä, että maksuja ei suoriteta luvatulla tavalla, ja tuotto, jonka henkilö olisi voinut tehdä sijoittamalla rahat riskittömästi tai erittäin pieniriskinen sijoitus. Sijoittajat ja analyytikot voivat verrata tätä arvostusta omaisuuserän markkinahintaan nähdäkseen, onko se ainakin paperilla kannattava sijoitus.
Ensi silmäyksellä saattaa tuntua mahdottomalta laskea ikuisuuden nykyarvoa, koska yksi asiaan liittyvistä tekijöistä – maksuvuosien määrä – on ääretön. Ääretön laskeminen ei yleensä tuota käyttökelpoista tulosta. Käytännössä nykyarvon nousunopeus jokaista maksuvuotta kohti hidastuu kuitenkin joka vuosi ja tulee lopulta niin alhaiseksi, että se on käytännössä arvoton.
Ikuisuuden nykyarvon laskeminen on siis yksinkertainen kaava: vuosittain maksettava määrä jaettuna diskonttokorolla. Diskonttokorko on prosenttiluku, joka valitaan subjektiivisesti. Annuiteetin yhteydessä se ottaa tavallisesti huomioon muiden sijoitusten vallitsevat korot sekä oikaisun, jossa otetaan huomioon riski, että maksuja ei suoriteta luvatulla tavalla, esimerkiksi jos annuiteettien tarjoaja joutuu selvitystilaan . Jos esimerkiksi korot ovat alhaiset ja elinkorko tarjoaja on kansallinen hallitus, diskonttokorko on alhaisempi, mikä tarkoittaa, että ikuisuuden nykyarvo on korkeampi. Tämä johtuu siitä, että on erittäin todennäköistä, että maksut jatkuvat luvatulla tavalla, mutta ne näyttävät palkitsevammilta verrattuna muihin sijoituksiin.