Varhaislapsuuden kielenkehitykseen vaikuttavat tekijät ovat erilaisia ja riippuvat monista sisäisistä ja ulkoisista tekijöistä. Sisäiset tekijät viittaavat kieltäviin tekijöihin, jotka voivat olla seurausta jostakin heikentymisestä tai fyysisestä heikkenemisestä, mikä vaikeuttaa tai tekee mahdottomaksi kielen kehityksen varhaislapsuudessa. Ulkoisilla tekijöillä tarkoitetaan muun tyyppisiä tekijöitä, jotka voivat olla panoksen muodossa tai panoksen puutteessa, mikä myös rajoittaa kielen kehitysprosessia varhaislapsuudessa.
Sisäisiin tekijöihin, jotka voivat vaikuttaa kieleen varhaislapsuudessa, kuuluvat erilaiset fyysiset ja henkiset tilat. Esimerkiksi autistinen lapsi voi kokea viivästyneen kielen kehityksen varhaislapsuudessa tämän häiriön vaikutusten vuoksi. Lapset, joilla on vielä vakavampia ongelmia, kuten akuutteja aivovaurioita, eivät ehkä edes kehitä kykyä ollenkaan. Toinen fyysinen tekijä, joka voi vaikuttaa lasten kykyyn kehittää varhaisia kielitaitoja, sisältää kaikenlaiset onnettomuudet, jotka vaikuttavat tai vahingoittavat aivoja.
Yksi varhaislapsuuden kielenkehitykseen vaikuttavista ulkoisista tekijöistä on tilanne, jossa pieni lapsi ei saa tarvittavaa ärsykettä kielitaidon muodostamiseen. Tällainen ärsyke voi olla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa tai muussa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Esimerkki tämän tyyppisen tiedon puutteen vaikutuksesta voidaan nähdä tapauksissa, joissa on lapsia, joilta on vältetty muiden ihmisten kontakteja eri olosuhteiden, kuten akuutin laiminlyönnin tai hyväksikäytön, vuoksi. Näiden lasten on yleensä vaikea oppia olemaan vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa, kun heidät on poistettu kyseisestä ympäristöstä. Tämä johtuu heidän aikaisemmasta ihmissuhteensa puutteestaan ja siitä, että lapsilla on yleensä kapea ikkuna kehittää kielitaitoaan, mikä yleensä heikkenee huomattavasti kolmen vuoden ikäisenä.
Toinen ulkoinen tekijä, joka vaikuttaa kielen kehitykseen varhaislapsuudessa, on lapsen ympäristö. Esimerkiksi lapsi, joka on kasvanut hyväksikäytön tai väkivallan ilmapiirissä, voi kehittää kielitaitoaan hitaasti, koska ympäristö vaikuttaa lapseen. Tässä tapauksessa ulkoinen tekijä otetaan huomioon ja ilmenee sellaisten oireiden muodossa, kuten äärimmäinen ahdistus, pelko ja vetäytyminen. Tällaisia oireita ovat myös lapsen kielen tai puheen normaalin kehityksen viivästyminen.