Mitkä tekijät vaikuttavat riittävään meklisiiniannokseen?

Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto valvoo voimakkaasti reseptilääkkeitä ja käsikauppalääkkeitä, koska ne voivat aiheuttaa väärinkäytön. Tästä syystä on aina parasta kääntyä lääkärin tai apteekin puoleen oikean meklisiiniannoksen tai minkä tahansa muun lääkityksen suhteen. Tekijät, jotka voivat vaikuttaa oikeaan meclizine -annokseen, ovat ikä, paino ja sairaushistoria, jota seuraa oireiden vakavuus ja muiden aineiden esiintyminen. Tämä on vain lyhyt luettelo mahdollisista lääkkeen annosteluun vaikuttavista tekijöistä, mutta se sisältää yleisimmän.

Meklisiini on lääketieteellisesti luokiteltu antihistamiiniksi ja antiemeettiseksi aineeksi. Tämä tarkoittaa sitä, että oikean meclizine-annoksen ottaminen auttaa lievittämään liikepahoinvoinnin, huimauksen ja muiden liikkeisiin liittyvien häiriöiden oireita. Myös toisinaan kirjoitettu meklosiini, tämä lääke toimii keskushermostoa lamaavana aineena estämällä asetyylikoliinia stimuloimasta hermostoa. Tämän antikolinergisenä vaikutuksena tunnetun toiminnan uskotaan olevan osittain vastuussa liikepahoinvoinnin oireiden vähenemisestä; tarkempia mekanismeja ei kuitenkaan täysin ymmärretä.

Meclizineä markkinoidaan tyypillisimmin lukuisilla tuotenimillä, mukaan lukien Bonine, Bonamine, Antivert ja Dramamine. Nämä kaikki ovat yleensä synonyymejä; tietyt vaihtelut tuotemerkkien välillä ovat kuitenkin mahdollisia. Tyypillinen meklisiiniannos on 25-50 mg suun kautta. Tämä voi tietysti olla liikaa tai liian vähän yllä luetelluista tekijöistä riippuen.

Henkilö, joka painaa merkittävästi alle tai yli normin, saattaa joutua muuttamaan meklisiiniannosta vastaavasti. Intuitiivisesti mitä vähemmän henkilö painaa, sitä vähemmän meklisiiniä tarvitaan ja päinvastoin. Meklitsiiniannoksen tarkan muutoksen määrittää parhaiten tämän lääkkeen annosteluun perehtynyt lääkäri. Jos alkoholia tai muita aineita on läsnä, myös sopiva meklitsiinin määrä vaihtelee.

Lääketieteen ammattilaiset voivat perustella suuremman meklisiiniannoksen ottamisen, jos oireet ovat riittävän vakavia. Vakavampi liikepahoinvointijakso voisi reagoida paremmin keskittyneempään annokseen. Myös yksilön sairaushistoria on otettava huomioon, nimittäin kyseisen lääkkeen historia.

Henkilö, jolla on saattanut olla allerginen reaktio esimerkiksi meklisiinille, on luultavasti paras ottaa pienin mahdollinen annos. On helpompaa antaa enemmän lääkkeitä, mutta annostelun jälkeen aineen poistaminen verenkierrosta on erittäin vaikeaa. Näistä syistä lääketieteen ammattilainen on aina paras resurssi sopivan meklisiiniannoksen suhteen.